Keskiviikkoaamuna lähdettiin ajamaan Ranskan Bellacista etelään kohti Espanjaa. Loppuun asti maisemat olivat varsin hienoja: aika pitkään ajettiin edelleen motareita vältellen, mutta viimeiset vajaa sata kilsaa olisi ottanut niin paljon pidemmän ajan että mentiin suosista motarille. Nyt saatiin vain 4e ja siitä pienempiä maksulappuja, joskin tulleihin saatiin pysähtyä aika monta kertaa.
Pohjoisespanjan vuoristo oli tälläkin kertaa komeaa, mutta vain tosi vaikeaa kuvata autosta käsin eikä nyt pidetty kuvaustaukoja, kun hellettä oli jo reilusti yli 30 astetta.
Saavuttiin hyvissäajoin alkuillasta Aretxabaletan pikkukylään, mistä meillä oli taas varattuna pienenpieni huone pienestä hotellintapaisesta. Ihan herttaisen oloinen kylä, mutta ainakin tähän aikaan vuodesta -tai tällä helteellä, kovin hiljainen. Ruokaa etsin meille jonkin aikaa huoneeseen vietäväksi mutta ainakaan alkuillasta ei harvoista aukiolleista paikoista ollut mitään tarjolla. Jarmo jäi Remun kanssa huoneeseen piiloon hellettä ja hotellinomistajan haukkuvia koiria, ja sai siitä hyvästä kaupasta napattua salaattia ruuaksi.
Aretxabaletassa tehtiin aamulla pieni lenkki koiran kanssa -odotettavissa oli 40 astetta lämpöä eli päivällä ei tarvitse lenkkeilyä miettiä. Sen jälkeen auton nokka kohti seuraavaa majoitusta Candelariossa 500km päässä. Candelario osoittautui aivan ihanaksi vuoristokyläksi: hyvin omansalaisia vanhoja taloja, hurjan kapeita katuja ja hieno maisema kauas. Kylä katsastettiin kävellen, helteestä johtuen tosin ilman koiraa, ja alettiin sen jälkeen etsiä ruokaa. Tiedossa on varsin hyvin että espanjalaiset syövät vasta illalla, mutta silti tuli taas yllätyksenä että ennen puolta yhdeksää ei saa ruokaa mistään. Muuten varsin kiva visiitti ja ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka.
Jäljellä oli viimeinen ajopäivä ennen laivaa; viimeiselle päivälle jäi n. 500km matkaa ja laiva lähtisi klo 23.59 Huelvasta. Tälle päivälle oli suunniteltu pakollisten vaateostosten teko, ne kun ovat espanjassa aika paljon halvempia kuin Suomessa ja kerrankin olisi aikaa. Ongelmaksi koitui sää, ennuste lupasi vähintään 40 astetta lämpöä, ja sille se kyllä tuntuikin -aina autosta ulos astuessa lämpö oli ihan älytön. Onneksi meillä tällä kertaa oli toimiva ilmastointi mutta caddyssä on aika paljon ikkunapintaa ja ilmatilaa, joten hiki tuli, ja ilmastoinnin puhallus tuntui kuitenkin liian kylmälle iholla. Ei silti auta valittaa, viime syksyn +30 astetta ilman ilmastointia oli paljon haastavampi. Jossain vaiheessa ymmärrettiin levittää mukana ollut pussilakana auton mustalle kojelaudalle jotta aurinko ei tekisi siitä tulikuumaa, ja tämä helpotti vähän auton lämpötilaa myös parkissa ollessa. Ongelmaksi muodostui silti löytää riittävän viileä paikka koiralle taukojen tai ostostosten teon ajaksi. Yleensä on riittänyt kun on löytänyt varjopaikan tai parkkihallin mutta tällä kelillä parkkihallitkin olivat liian lämpimiä, aika monta saatiin käydä ajelemassa turhaan läpi. Lopulta löytyi yksi vähemmän lämmin Cacereksesta, jossa ei tosin ollut juuri mitään lähellä mutta saatiin kuitenkin syötyä jotain, ja etsimisen jälkeen vielä toinen Huelvasta jossa sitten käytiin ostoksilla. Lopulta päivä hujahti niin että kiire tuli ehtiä satamaan.
Tästä ajomatkasta jäi päällimmäisenä mieleen hienojen maisemien ja paikkojen ohella käsittämätön kuumuus ja kuivuus, ilmastonmuutoksen vaikutukset, eläinten ja ihmisten elinolot ja rekkaralli. Koitan koota näistä jonkin ajatuksen taas ajomatkan yhteenvetoa tehdessä.
Pohjoisespanjan vuoristoon olisi mukavaa päästä joskus tutustumaan kunnolla, ihan myös patikoimaan. Olettaisin, että siellä on paljon hienoja patikointireittejä. Kuvien perusteella näyttää oikein hienolta paikalta. Heh, tuo kyllä hämmästyttää aina Espanjassa, kuinka hankalaa ruokaa on monesti löytää omasta näkökulmasta ns. järkevään aikaan.
Juu, siesta ja myöhäiset iltaruoka-ajat vie kyllä aikaa tottua, ei ihan vielä tällä totuttelulla tahdo onnistua 🙂