Takaisin Gomeralle: Laivailua Huelva-Teneriffa ja yö Teneriffalla

Perjantaina ehdittiin Huelvan satamaan puolitoista tuntia ennen lähtöä -tuntia ennen pitää olla paikalla auton kanssa mutta suositellaan tulemaan 3h etukäteen. Edelliset kerrat on oltu hyvinkin ajoissa ja siitä hyvästä jonotettu ihan riittävästi -viimeksi Huelvassa oli jonotusta 4 tuntia kun oltiin paikalla tuo 3h ennen lähtöä… Nyt ajettiin satamaan sillä ajatuksella että jonossa voi kivasti pakkailla kamoja ja vielä jaloitella koiraa, joten oli aika yllätys että saatiinkin ajaa ihan suoraan laivaan.

Tällä kertaa (ensimmäisen kerran näillä reissuilla) saatiin hytin numero ja hyttiavaimet etukäteen puhelimeen. Helpottaa elämää paljon jos saapuu ison ja hiukan koira-allergisen ja isoäänisen koiran kanssa paikalle, ettei tarvitse jonottaa ahtaassa respassa kaikkien muiden koirien sekä matkustajien seassa. Tällä kertaa hyttivaraus oli eläinhyttiin niinkuin pitikin, ja edelliskerrasta oppineena oli taas mukana myös paperinen varausvahvistus, vaikkei sitä nyt tarvittukaan.

(edelliskerran astetta hankalampi laivaantulo löytyy Matka Suomeen maata pitkin – Pieni Talo Gomeralla)

Laiva oli sama kuin edelliskerralla Suomeenpäin mennessä, Fred Olsen Balearian Marie Curie. Ekalla reissulla meillä oli isoja ongelmia Remun kanssa vessassa käymisessä laivan kannelle muiden koirien seassa, mutta nyt sujui jo tosi paljon helpommin. Remu on jo hyvin oppinut että laivalla ulkolattialle saa ja pitää pissata, vaikka se tilanteesta vielä ahdistuukin aikalailla. Laivamatkan ajan on pidetty koiran ruokatarjoilut aika minimissä, jotta ei ole pakko saada sen isompia tarpeita suoritettua. Tällä laivalla on vain yksi pienehkö koirakansi, jossa osa koirista matkustaa koko matkan ja loput käyvät siellä ulkoilemassa. Kesän harjoitukset koirakoulun pihalla hengailusta auttoivat ja pystyttiin nyt olemaan kannella muiden seassa ilman isoa paniikkia. Pientä epämukavuutta silti tuo se, ettei kukaan koirista halua käyttää koiravessaksi tehtyä keikkuvaa lavaa vaan pissaavat kannella suoraan lattialle. Tämä taas tekee sen että kaikkien tassut ja omat kengät ovat auttamatta pissassa, vaikka pissat näennäisesti luututaankin pois, ja tuo pissahan sitten kulkee kivasti mukana hyttiin. Nähtiinpä tällä reissulla myös rouva joka tyynen rauhallisesti antoi chihuahuansa pissata käytävällä hytin oven karmiin… Sitä ei jääty seuraamaan, tekikö rouva tuolle lätäkölle mitään jälkeenpäin.

Jos joku siis tälle matkalle lähtee koiran kanssa, suosittelen ottamaan mukaan rättejä ja pesuainetta koiran tassujen /hytin lattian puhdistamiseen. On hyvä olla myös suunnitelma koiran matkapedin pesusta tai vaihtoehtoisesti matkapeti jonka voi heittää pois matkan jälkeen. Koirathan asuvat omilla käytävillään, joten ilman koiraa matkustavat saavat kyllä kulkea laivalla puhtain jaloin. Pienestä pissaisuudesta huolimatta 🙂 meidän 39h laivamatka meni kaikinpuolin mukavasti.

Laivasta jäänti taas menikin sitten ihan perinteisesti…

Hyttien luovutus oli puolisen tuntia ennen satamaan tuloa. Sen jälkeen vaan ei päässytkään autokannelle vaan kaikki ihmiset (ja koirat) odottivat pääsyä respassa. Onneksi saatiin jäätyä ylemmälle tasanteelle missä Remu pystyi olemaan vähän rennommin. Älytön helle, koiran stressi tilanteesta ja oma kärsimättömyys teki reilusti yli tunnin (!) odotuksesta aika pitkän. En edelleenkään tiedä mikä tähän oli syynä, aiemmin on laivasta päästy autokannelle mutkitta.

Kuulutukset olivat tosi epäselviä ja kun ei kukaan näyttänyt liikkuvan mihinkään ja käytävät olivat tukossa, ei ole ihan varmuutta olisiko meidän pitänyt /olisiko saatu (jos olisi ihmismassan läpi päästy) mennä johonkin jo aiemmin. Kun vihdoin lähdettiin koko ihmismassa kerralla liikkeelle, jättäydyttiin suosista jonon hännille ettei tarvinnut jonottaa kiinni muissa koirissa. Saattoi olla virhe -jostain syystä meidät ohjattiin liikkuviin rappumallisiin liukuportaisiin vaikka tavallisetkin olisi ollut tarjolla, ja kun hetki epäröitiin voiko niihin koiran kassa mennä, pudottiin jonosta. Tämä puolestaan teki sen että jouduttiin autokannella jonottamaan vielä ekstraa saunailmastossa rekkojen ja liikkuvien autojen välissä. Selvittiin onneksi lopulta ilman lämpöhalvausta edes koiralla omalle autolle ja ulos, vain ihmisten hermot riekaleina, tunti ja vartti satamaantuloajan jälkeen.

Tästä lähdettiin tutkimaan Pohjois-Teneriffaa, oltiin saaren länsipuolella halvassa majoituksessa yötä jotta maanantaiaamuna päästäisiin suoraan hoitamaan virastoasioita. Tämä päivä ei ollut reissun paras -tuon laivalta poistumishässäkän lisäksi koiraa valjastaessani myöhemmin päivällä se onnistui ravistelemaan itseään niin että päälaki osui allekirjoittaneen huuleen juuri ulkonevan kulmahampaani kohdalle, tuloksena iso vuotava reikä huulen sisäpuolella ja kunnon turvotus ulkopuolella -edelleen saan jännittää muuttuuko tuo vielä siniseksikin. Majoituskin meinasi noudattaa samaa kaavaa -paikka oli ihan herttainen sokkelotalo jossa meillä oli oma huone, mutta kuumuus oli huoneessa ihan järjetön, ilmanvaihto olematon ja oven alla useamman sentin rako yöaikaan ötökkäkammoisten kauhuksi. Saatiin rako torpattua ja selvittiin pelkillä muurahaisilla, ja helteestä huolimatta saatiin vähän välillä nukuttuakin (välillä piti kyllä herätä tuulettamaan ja ihoa kuivaamaan…)

Tämä majoitus voisi olla kyllä kivakin viileällä kelillä ja ilman ötökkäkammoa, kattoterassi oli ihan huippu ja hinta varsin mukava. Nyt lämpöä oli Calimainen reilusti yli 30 (mittareita ei nähty, mutta ennusteet ja oma iho sanoivat vähintään 36), eikä se yöksikään juuri laskenut. Teneriffaa tuli nähtyä vähän lisää mikä on ollut haaveena, muttei se vieläkään oikein vakuuttanut. Noita hienoja pohjoisen maisemia kun vertaa väkisinkin Gomeran vastaaviin, ei niillä ollut niin paljoa annettavaa. Nyt ajettiin saaren ympäri ns. pääväylää pitkin eli näkökanta on edelleen aika suppea: näkemättä on vielä ainakin Teiden alue ja Anagan luonnonpuisto. Tuo saari vaan vaikuttaa niin kovin täyteen asutulle kaikilta osin missä asutusta on, ja pohjoisenkin vehreys oli paljon Gomeraa karumpaa.

Maanantaina päästiin vihdoin takaisin kotiin ”omalle” saarelle, kirjoittelen tästä vielä omat muistiinpanonsa. Jälleennäkeminen oli oikein onnellinen.