Ajatuksia turismista

Kun asuinpaikaksi aikanaan valittiin juuri La Gomera, yksi iso kriteeri oli ettei täällä ole niin paljoa turisteja -tai ylipäätään ihmisiä- kuin isommilla Kanariansaarilla. Ajoittain tuntee itsensä vähän ”huijatuksi”, kun tilanne muuttuu sitä vauhtia mitä se tekee. Aina välillä koitan silti muistaa ettei olisi kai varaa kritisoida tänne kohdistuvaa turismia kun itsekin ollaan täällä vieraina, ja omakin elanto tulee tällä hetkellä turismista.

Gomeralle on hankalampi saapua kun isommille kanariansaarille, suoria lentoja tänne ei tule toistaiseksi ollenkaan. Täällä ei myöskään ole (vielä) isoja hotellikomplekseja, ei yökerhoja, eikä aurinkotuoleja saati muita fasiliteetteja rannoilla. Aallonmurtaja on vain satamassa. Nämä asiat sekä saaren pienuus lienevät suojelleet tätä tähän asti massaturismilta.

Silloin kun me täällä matkailtiin ekan kerran, oli vielä korona-aika ja matkustelu hiljaista. Ymmärrän hyvin että silloin on olleet pulassa kaikki elantonsa turismista saavat, ja saaren talous ongelmissa. Tästä sitten innostuttiin saaren turismia markkinoimaan jokapuolelle hyvinkin aggressiivisesti. Korona rauhoittui, markkinointikampanjat tehosivat ja turisteja saatiin saarelle ennätysmäärä. Kaikki hyvin? Käsittämätön asia on se, että vaikka koko saari on nyt ihan kukkuroillaan turisteja, markkinointi ei hidastu, vaan uusia kampanjoita käynnistetään edelleen koko ajan. Tämä on se pelottava asia. Tätä kauhistelevat alkuasukkaat; majoitusta saati muita fasiliteetteja ei ole riittävästi mutta päättäjät hinkuavat tänne lisää väkeä isolla kauhalla.

Meidän kotikaupunki Valle Gran Rey on saaren turismin keskus. Tämä on ollut sitä jo 50-60 luvulta alkaen, kun ensin amerikkalaiset ja englantilaiset ja sittemmin saksalaiset hipit löysivät paikan. Saksalaiset muodostivat tänne aikoinaan vahvan hippiyhteisön, ja sen peruja on nykyinen turismi (ja myös vakituinen ulkomaalaisasutus) jossa saksalaiset ovat pääroolissa. Miksi sitten me jotka ollaan aina lomilla vältetty paikkoja joissa on liikaa turisteja, päädyttiin juuri tänne? Syitä on monia.

Valle Gran Rey on kaunis paikka, ja juuri sopivan kokoinen (n.5t vakiasukasta): pienehkö kylä josta löytyy juuri ja juuri kaikki arjessa tarvittava. Täällä on upea luonto ympärillä (niinkuin kyllä koko saarella), uimakelpoinen ranta, sekä ravintoloita ja ajoittain vähän iltaelämääkin, kaikki kävelyetäisyydellä. Ja yksi iso asia, meille löytyy töitä, itselleni kävely/pyöräilymatkan päästä tarpeeksi. Haittaa ei ole myöskään jonkinlaisesta kelivarmuudesta verrattuna pohjois- tai keskisaareen. Kun tänne muutettiin, ei osattu ennakoida näin suurta turistimäärän kasvua näin nopeasti. Nyt kuitenkin työ- ja muut verkostot tekevät paikkakunnan vaihtamisesta epämieluisaa, ja onhan tänne aikalailla kotiuduttu. Pidän tästä kylästä edelleen tosi paljon. Alkuperäinen ajatushan tänne muuttaessa oli asua täällä kunnes ostetaan jotakin omaa luonnon hiljaisuudesta, mutta meidän Suomen hevostilan myynnin lykkääntyminen torppasi alkuperäiset suunnitelmat aika tehokkaasti. Ainakin niin kauan kuin asutaan vuokralla ja ollaan vierailla töissä, on tässä asuinpaikassa ihan liikaa hyviä puolia että muuttoa kannattaisi edes harkita.

Kasvanut (allekirjoittaneen mielestä jo ylikasvanut, jos niin saa ääneen sanoa) turismimäärä näkyy mm. siinä, että kaupunki on täynnä. Asunnot ovat varattuja, ja ihmisiä asuu asunto- ja pakettiautoissaan pitkin katuja, paljon. Ruokakaupassa on väkeä niin ettei käytävillä meinaa päästä kulkemaan. Parkkipaikkaa autolle on mahdoton löytää keskustasta (ja usein myös pyörälle pyörätelineistä!). Ranta on täynnä väkeä, ja kauhulla odotan kun talven tullen meri vie taas hiekan rannasta, ovatko nämä kaikki ihmiset sillä mahdollisesti jäljellejääneellä pienellä hiekkapläntillä… (Tuntuu myös hullulle että paikkaa mainostetaan pohjoismaalaisille turisteille mm. kilometrin mittaisella hiekkarannalla, vaikka joka talvi tämä hiekkaranta katoaa aaltojen mukana ja jäljelle jää pelkkä kivikko -alla kuvapari viime vuodelta. Keväästä syksyyn ranta on kyllä hieno!)

Tyhjä ranta syksyllä -22
Sama ranta -22 itsenäisyyspäivänä, kuulemma ihan jokatalvinen ilmiö

Tämä on ollut ainakin tähän asti myös tosi turvallinen ja rauhallinen paikka asua ja/tai vierailla, toivoa sopii että on jatkossakin. Tänne on toistaiseksi suuntautunut enemmän luonto- ja vaellusihmisiä kuin bileporukoita, mutta kuitenkin kun ihmismäärä kasvaa, kasvaa aina riski myös siitä että joukossa on joku mätä yksilö. Toivon että saadaan tänne jatkossa(kin) vain ihmisiä jotka arvostavat saaren luontoa ja paikallisia ihmisiä sekä heidän kulttuuriaan.

Hämmentävää on myös se kun lukee netistä palstoja joissa tänne saapuvat turistit kyselevät neuvoa, ja poikkeuksetta heille suositellaan auton vuokraamista. Hassua sikäli, kun saareen tulijoista moni varmasti arvostaa luontoa, ja saarella on erittäin hyvät ja edulliset bussiyhteydet paikasta toiseen. Paikallisbussit ovat uudehkoja, toimivia ja halpoja, ja niiden lisäksi on myös erillisiä kalliimpia turistibusseja. Niin kaupungit kuin saaren vaellusreittien lähtöpaikatkin ovat jo kukkuroillaan autoja, enkä usko että ihan jokainen turisti sellaista tarvitsee, vaeltamista kun myös rajoittaa se että tarvitsee palata aina takaisin autolle. Tätä on nimittäin meillä manattu, jää useampi reitti tekemättä kun eivät bussit huoli meidän Remua kyytiin…

Yhtäkaikki, Valle Gran Rey ja koko Gomera on edelleen ihana. Hiukan ehkä enää harhaanjohtavaa mainostaa tätä enää hiljaisuudella ja tyhjillä rannoilla, mutta upea luonto täällä toki on edelleen ja suurelta osin suojeltuna, toivotaan että näin on jatkossakin!

Ensimmäinen suuri hotellikompleksi on rakenteilla San Sebastianin pohjoispuolelle, se tosin on ollut rakenteilla jo pari vuosikymmentä ja on ihan omassa rauhassaan syrjässä. Huhuja liikkuu myös tämän kaupungin rantojen hotellisuunnitelmista, mutta toistaiseksi ovat onneksi vain huhuja. Näillä mennään, koitetaan parhaamme mukaan sopeutua kasvaneeseen ihmismäärään ja toivotaan että varsinainen massaturismi pysyy edelleen isommissa paikoissa.

Published by Sanna

Syksyllä -22 jätin unelmieni hevostallin ja kodin Pirkkalaan, ja lähdin mieheni ja koirani kanssa kohti La Gomeran saarta. Tänne koitamme nyt rakentaa kokonaan uutta elämää.

2 comments on “Ajatuksia turismista”

  1. Kiva on ollut lukea teidän elämästä Gomeralta! Mihin aikaan vuodesta siellä on pahin ihmisryysis? Millainen hintataso kaupoissa?
    Joko olette saaneet Suomen ratsutilan myytyä?
    Kaikkea hyvää teille !

    1. Kiitos toivotuksista!
      Täällä on pohjoiseurooppalaisia turisteja koko talven, marraskuusta maaliskuuhun. Tosi paljon etenkin saksalaisia myös asuu täällä koko talven syksystä kevääseen.
      Pääsiäisenä ja elokuussa saapuvat espanjalaiset ja teneriffalaiset turistit lomilleen. Silloin tunnelma on kuitenkin ihan omanlaisensa kun kaikki ympärillä puhuvat espanjaa, tulee väkisinkin tunne että me ollaan täällä enemmän turisteina kuin he. Syys- ja toukokuu sen sijaan on aika hiljaista, se on myös hurjan kivaa aikaa meille.

Vastaa