Joululoma ja vuodenvaihde takana

Parin viikon joululoman tapainen meni, ja suomalaiset juhlapyhät on vietetty. Vierailijat lähtivät takaisin Suomeen juuri ennen vuodenvaihdetta. Täällä vuodenvaihde meni rauhallisissa merkeissä: iltapäivällä lähdettiin rannalle ihmettelemään, ja kotiin palattiin jo alkuillasta. Kummallista on se, ettei ennen myöhäistä iltaa rannalla ole mitään juhlintaan viittaavaa, ja vasta kymmeneltä alkavat isot uudenvuodenkekkerit. Ravintoloistakin suurin osa oli kiinni, ja aukiolevista näytti olevan kaikki pöydät varattu. Tämä saattaisi helposti yllättää satunnaisen matkailijan 🙂 Me napattiin uudenvuoden kunniaksi take away-pitsat rannalle syötäväksi.

Rannalla väkeä on nyt paljon, saaren turismimainonta näyttää toimineen vähintään hyvin. Silti vielä on sekaan sovittu, ja toistaiseksi on vielä hiekkarantakin: hiekka on pysynyt tänä talvena paikanpäällä harvinaisen kauan. Ilahduttavaa on se, että edelleen ympäristö vaikuttaa leppoisalle ja turvalliselle, väkimäärän kasvusta huolimatta. Uudenvuodenaattona onnistuttiin parkkeeraamaan itsemme rannalla parin mainion muusikon taakse: alkuilta meni oikein kivasti kuunnellessa taitavaa viulu- (!) ja kitaramusiikkia ja laulantaa rantahiekalla.

Koska pimeän tultua ei ollut missään mitään meiningin tapaistakaan, lähdettiin kävelemään kotiin jo tosi aikaisin. Vuodenvaihdetta ei kuitenkaan olisi voitu rannassa viettää, Remu kun on nykyään kovin paukkuarka ja tarvitsee siis meidät kotiin. Ihanaa on ettei täällä ammuta raketteja kuin vuoden vaihtuessa, yhden pamauksen taisin kuulla aiemmin ja puolen tunnin ajan paukkui puoliltaöin. Meillä oli Remulle varattuna Suomesta tuotu tuubi Sileota. Tänä vuonna ei paukkunut lähellä meitä ollenkaan, mutta kun ei tuota tiedä etukäteen oli parempi lääkitä koira valmiiksi, sen paukkupelko kun on nykyään aika raju. Sileo on siitä hyvä tuote, että se vain poistaa tuon ääniarkuuden muttei vie koiralta muuten jalkoja alta tai päätä kovin sekaisin.

Meidän kahden viikon loma meni nopeasti. Tuona aikana olin joitain päiviä töissä, mutta koitettiin myös ehtiä viettää aikaa yhdessä. Tällä kertaa jokin kuumeilu-pahoinvointitauti vei osan lomasta, mutta jotakin silti ehdittiin tehdäkin. Uimassa oltiin muutaman kerran, eikä vesi edes ollut ihan älyttömän kylmää (taitaa olla 21-22 tienoilla). Kerran käytiin lenkillä metsässä, mikä on aina yhtä hieno. Pidempiä retkiä (Teneriffapäivien lisäksi) ehdittiin tehdä yksi, vaellus Imadasta ylös. Ikäväkyllä mentiin yhdestä polunristeyksestä ohi kun reitin kuviteltiin olevan niin selkeä ettei karttaa tullut katseltua, joten jouduttiin palaamaan samaa reittiä takaisin, mikä harmitti ihan valtavasti. Saatiin kuitenkin tuollakin reitillä hienoja maisemia, ja junnuille hyvä kuva vuoristopolun kiipeämisen rankkuudesta 🙂 Seuraavalle lomalle jäi odottamaan monta paikkaa missä pitäisi käydä.

Lasten tänne tullessahan oltiin pari yötä Teneriffalla Santa Cruzin lähellä, tästä Teideajeluineen tein jo oman postauksensa, nyt poislähteissä sen sijaan otettiin aikainen herätys ja mentiin aamun ekalla laivalla Teneriffalle. Aikaa jäi lentoa odottaessa sen verran, että käytiin lenkillä Montaña Roja-luonnonsuojelualueella lähellä lentokenttää. Ajatus oli kiivetä tuolle pienelle vuorelle, mutta ranta-alue näytti niin hienolle että käveltiinkin siellä. Meillä oli hyvä ajoitus kun liikkeellä oltiin aamusta, iltapäivällä ajoin saman paikan ohi niin väkeä olisi silloin ollut aikalailla liikaa meille.

Täällä on meidän osalta palattu arkeen. Paikallisilla jatkuu vielä joulunvietto, 6.1. on täällä ns. pääpäivä, jolloin aamulla avataan kolmen kuninkaan tuomat joululahjat. Tässä ”meidän” kirkolla meidän taloa vastapäisellä rinteellä, on fiesta Valle Gran Reyn suojeluspyhimyksen kunniaksi 6.-7.1. Nukkua tuskin tarvitsee silloin ainakaan kovin aikaisin, livemusiikki kuuluu meille varmasti riittävän hyvin. Harmi vain että nuo kekkerit taatusti sisältävät myös reilusti ilotulitusta, joten saattaa mennä tuo viikonloppu pitkälti koiraa tassusta pidellessä.

Laitan loppuun vielä talteen muutaman kuvan viime vuoden viimeiseltä aamulenkiltä, talven sateita odotellessa ajoittain erehdyttävästi tuntuu jo siltä kuin kevät lähestyisi… Saas nähdä joko tänä vuonna meidän tilanne Pirkkalan tilan omistamisen, ja sitä myöden vuokralla-asumisen ja asuntolainan maksun suhteen muuttuu.