Loppiainen (eli Kolmen Kuninkaan Päivä, eli Día de los Reyes Magos) on täälläpäin iso juhla. Silloin saapuvat kolme kuningasta, myös itämaan viisaina tietäjinä tunnetut , Melchor, Gaspar ja Baltasar. Loppiaisaattona 5.1. on kulkue jokaisessa Espanjan kaupungissa. Kulkueen koko menee kaupungin koon mukaan, ja pääroolissa ovat nuo kolme kuningasta, ja muuna seurueena kaikenmaailman satuhahmoja. Meillä kulkue oli verrattain pieni; kuninkaat saapuivat komeasti avovolkkarilla, ja heitä seurasi hovipoikien lisäksi itse Mikki ja Minni Hiiri, Nalle Puh ja Tikru. Pari tulitaiteilijaa seurasi letkaa, ja alkumatkan myös pitkäjalkainen heebo, jonka jalkoihin taisi tulla teknisiä ongelmia kun alun hoipertelun jälkeen katosi paikalta.
Kulkue oli ihan näyttävä, autontorvet soivat lakkaamatta ja karkkia satoi lapsille kuin Suomessa penkkareina konsanaan. Reitti päättyi torille jossa odottivat valtaistuimet, joihin kuninkaat istuivat ottamaan vastaan vielä viimeisiä lahjatoiveita lapsilta.
Loppiaisyönä nuo kuninkaat jakavat lahjat lapsille aamua odottamaan.
Viikonloppuna oli myös fiestat Virgen de los Reyesin, kunnan suojeluspyhimyksen kunniaksi tässä meitä lähinnä olevalla kirkolla. Lauantaina juhlallisuudet alkoivat jo aamusta alemmalla kirkolla, ja sieltä kannettiin pyhimyksen patsas tänne ”meidän” mäelle kulkueessa. Iltapäivällä heti ehtoollisen ja välipalatarjoilujen jälkeen alkoi livemusiikki, kolme eri bändiä esiintyi yhteen asti yöllä.
Koska näihin pyhimysten kulkueisiin aina liittyy paljon ilotulitusta, seuraten kulkuetta ja huipentuen patsaan perillepääsyyn, katsoin parhaaksi vaihtaa maisemaa paukkuaran koiran kanssa. Ajoin ylämäkeen näköalapaikalle katselemaan kulkueen etenemistä, ja yllätyksenä tuli ettei Remua haitannutkaan pauke ollenkaan auton takakontista käsin kuultuna, vaikka se kohtuullisen selvästi tuonne ylöskin kuului. Paikalle sattui vielä sopivasti mukava suomalainen pariskunta, joiden kanssa rupatellessa aika kului hyvin.
Matka jatkui näköalapaikalta metsään kuuntelemaan linnunlaulua (tai koiran rymistelyä keppien kanssa), ja palattiin kotiin vasta kun bändit aloittivat.
Seurailtiin kotoa käsin tapahtumia illan isoon ilotulitukseen asti, siihen annettiin koiralle Sileota rauhoittamaan pelkoa ja pidettiin tassusta kiinni (tai Jarmo piti kun itse katselin tulitusta 🙂 ) ja vasta sen jälkeen lähdettiin tapahtumapaikalle. Bändit oli iloisia ja volyymi varmasti tarpeeksi kovalla, ihmiset tanssivat ja viini virtasi.
Sunnuntaina kirkonmäellä oli ohjelmassa vielä messu ja ehtoollinen, ja sen päälle vielä yksi bändi soittamassa. Tämä me kuitenkin missattiin, taisiis kuunneltiin vain omalta terassilta käsin. Nyt paluu arkeen, seuraavia odotellessa.
Aina oppii uutta, enpä tiennyt, että nuo ovat kolmen kuninkaan nimet. Samalla tulin ymmärtäneeksi monet viittaukset noihin nimiin. Suomessa on jotkut kaupungit muuten vaihtaneet ilotulituksen valonäytökseen, luulen että tuo kehitys tulee yleistymään.
Tuo valonäytös-uudistus olis kyllä hyvä juttu eläinten ja luonnon kannalta! Täällä tosin tuo pauke kuuluu niin olennaisena osana etenkin näihin kulkueisiin, että tuskin ainakaan kovin pian muuttuu.