Lenkkeilyä, calimaa ja sateen odotusta

(Ihan kuin aiemminkin olis ollut sama otsikko..)

Alkuvuosi meni enemmän tai vähemmän sairastaessa. Meidän toisen flunssajakson jälkeen en meinannut päästä täysin terveiden kirjoihin ollenkaan. Vaikka töissä kävinkin, oli köhä ja huonokuntoisuus mukana aika pitkään. Täällä on ollut tosi paljon liikkeellä kaikenmaailman flunssia ja koronia (miten se taipuu? 🙂 ), ihan kuin siellä Suomessakin, ja tuntuu että jokatoinen täällä köhii. Nyt on kuitenkin vihdoin taas ihan normaali olo, ja pitkästä aikaa käytiin vähän pidemmällä lenkilläkin. Ihan huippua päästä kunnolla liikkeelle!

Sopivasti tuon köhimisen päälle saatiin (taas!) tänne kunnon calimakin. Nyt jo kohta pari viikkoa on ollut välillä enemmän, välillä vähemmän saharan pölyä ilmassa. Sen myötä tämä talvi on ollut hurjan kuiva. Tammikuun pitäisi olla vuoden sateisin kuukausi, mutta tänä vuonna ei koko tammikuussa satanut pisaraakaan. Viime vuoden lopulla saatiin pari kunnon sadetta, mutta niistä kun luuli tilanteen normalisoituvan, tulikin perään taas calima ja rutikuiva jakso. Luonnon kannalta toivotaan hartaasti, että helmikuussa sataa paljon -nyt ovat myös saaren vesivarastot jo melko tyhjät.

Lenkkeilykuntoa lähdettiin testaamaan Vallehermosoon, pohjoisosaan saarta missä on paljon vihreitä vuoristoreittejä. Kun ei omasta kunnosta eikä sen päiväisestä caliman määrästä ollut ihan varmaa tietoa, lähdettiin varuiksi vähän kevyemmälle lenkille -5km lenkki missä nousua ja laskua n.250m, eli ei hurjan paljoa. Caliman pöly kun ei ole kovin terveellistä hengittää, ei sen aikana suositella urheilua, eikä oikeastaan ulkoiluakaan ollenkaan. Keli oli kuitenkin oikein hyvä ja oman kunnonkin totesin ihan normaaliksi, eli taas voi suunnitella uusia lenkkejä. Maisemat oli yhtä upeat kuin aina, ja hiljaisuus ympärillä aina yhtä vaikuttava. Reittisuunnitelma oli sikälikin onnistunut, että matkalla nähtiin vain yksi ihminen. Tätä lisää!

Tänään koitettiin käydä uimassa -viime kerta on ollut viime vuoden puolella! Sen jälkeen vuoronperään taudit ja tuulet on estäneet tämän harrastuksen. Tänään marssittiin rannalle toteamaan että sää on mitä parhain -ihanan lämmintä eikä liian isoja aaltoja. Uikkareiden vaihdon jälkeen rantahiekalle tupsahtikin kevään ensimmäinen portugalinsotalaiva, eli se siitä uimisesta. Nuo saapuvat yleensä helmikuun aikoihin, ja ovat ikäviä kavereita -niiden polttama on vähintään inhottava ja voi vaivata pitkään, ja voi olla jopa vaarallinenkin ainakin uidessa. Valvotuilla rannoilla näistä varoitetaan mutta täällä saa itse olla silmät auki. Harmillista on, että suuri osa ihmisistä rannalla ei tiedä niiden olemassaolosta mitään, vaikka niitä kanariansaartenkin rannikoilla on vuosittain. Niitä ei myöskään tuolla aaltojen seassa näe, ennenkuin ajautuvat rantahiekalle. Ohessa pari viime talvena täältä ottamaani kuvaa, nyt ei ollut kamera käsillä ollenkaan.

Portugalinsotalaiva – Wikipedia

Täällä jatketaan nyt sateen odottelua, suunnitellaan uusia lenkkejä ja vaelluksia, ja odotetaan useampiakin vieraita Suomesta visiiteille. Toivottavasti lähipäivinä onnistuisi myös tuo talviturkin kastelu. Calimaa pitäisi olla vielä jonkinverran, mutta ollaan ennusteissa aikalailla sen pilven reunoilla ja ainakin tänään oli ihan kirkasta vaikka ennuste olikin huonompi.

Published by Sanna

Syksyllä -22 jätin unelmieni hevostallin ja kodin Pirkkalaan, ja lähdin mieheni ja koirani kanssa kohti La Gomeran saarta. Tänne koitamme nyt rakentaa kokonaan uutta elämää.

One comment on “Lenkkeilyä, calimaa ja sateen odotusta”

  1. Inhottavia nuo portugalinsotalaivat. Huonoimmassa tilanteessa eivät olisi ajautuneet rannalle, jolloin niihin olisi voinut törmätä uidessa. Tuntuu, että calimaa on jatkuvasti. onko sitä yhtä paljon naapurisaarella?

Vastaa