Dana-myrskyn jälkeen saatiin paikalle Nelson-myrsky 🙂 joten sääennusteet olivat joka päivälle aika kehnoja ulkoiluun. Hyvää säätä on kyllä ollut joka välissä, mutta sen verran on vaihtelevaa että on vaikea ennakoida. Tiistaina oli synttäreiden kunniaksi vapaapäivä, joten rantakelin puuttuessa päätettiin ajaa saaren eteläosaan katsomaan mille sää siellä näyttää, ja tehdä jonkinlainen vaellus säästä riippuen.
Kotona sää oli ihan ok, myrskyennusteista huolimatta. Keskellä saarta oli tosi sumuista ja märkää, muttei myrskyä. Ajettiin Imadaan jossa viimeksi eksyttiin polulta niin että suunniteltu vaellus jäi tekemättä, ja koska myös ylempänä vuorilla sää näytti hyvälle, päätettiin koittaa tätä reittiä uudestaan. Auto parkkiin Imadaan, ja alettiin kiipeämään polkua ylös. Alkumatkasta ihailtiin taas hylättyä kaivosta, josta koitin viime käynnin jälkeen etsiä lisätietoja turhaan. Vuohia oli yhtä paljon kuin viimeksi, heti alkumatkasta meidän edellä kulkenut lauma meinasi tuottaa koiralle hiukan jännitystä.
Nyt osattiin kääntyä oikealle polulle, mutta yllättäväksi reitti meni tälläkin kertaa… Lenkki oli komoot-sovelluksessa merkitty vaikeudeltaan keskitasoksi joka ei vaadi erityisiä taitoja tai varusteita. Polku oli kuitenkin ihan hurjan jyrkkä ja kapea, eikä tosiaan sovellu kelle vaan. Onneksi havaittiin että junnut pärjäävät hyvin vaikeammallakin polulla, eikä päätä huimaa liikaa. Lisäkiusaksi kuitenkin ilmestyi sade joka jatkui hyvän tovin ja viilensi myös sään. Alkuun sateensuojaksi bongattu matala palmu toimi hyvin, mutta sateen jatkuessa kyllä myös kastuttiin. Matka jatkui ylöspäin, ja meidän harmiksi ylhäällä ei ollut minkäänlaista näkyvyyttä. Taukopaikalla syötiin eväät pikapikaa kun hienojen maisemien sijaan seurana olikin märkä keli ja kova tuuli. Nousun aikana kuvat tuosta jyrkästä reitistä jäivät harmillisesti ottamatta, kun koitti pitää itsensä ja puhelimensa jollainlailla kuivana. Ohessa kuitenkin pari kuvaa alkumatkasta.
Onneksi polku alaspäin oli huomattavasti loivempi ja helpompi, ja päästiin etenemään ihan reippaasti. Alaspäin kulkiessa myös sää parani ja päästiin katselemaan maisemiakin. Reitti oli kyllä hieno, ja maisemat ihan huikeita, kun sää vaan salli niitä katsella.
Reitti päätettiin Imadan baariin, josta ostettiin ihan sairaan hyvät kuumat kaakaot koko porukalle. Loppujenlopuksi ihan hienokin reissu, vaikka nousun aikana ja vielä ylhäälläkin lähtö ja reittivalinta kadutti aika paljon. Jos tästä jotakin opittiin, niin ehkä se että jos tällaisella sääennusteella lähtee liikkeelle, saa vaatetta olla vielä enemmän: nyt oli mukana sentään kaikille pitkähihaiset sekä takit ja lippikset, sekä pari kaulaliinaakin. Silti ainakin hanskoja ja kunnolla vedenpitävää takkia ja kenkiä tuli ikävä. Tosin eipä tälläisiä kelejä usein ole ollutkaan tarjolla, ainakaan niin paljoa että niistä huolimatta ulkoiltaisiin.
Täällä oli todella sumuista, säätiedotuksissa sanottiin, että Saharan hiekka saattaa yltää tännekin. Mutta joo, upealta näyttävä reitti kieltämättä, mukavaa olisi noissa maisemissa patikoida.