Parempi vaellus ja loman loppu.

Edellisestä myrskylenkkeilystä selvittiin luojan kiitos kaikki ilman kevätflunssaa, ja koska rantakeli antoi edelleen odottaa itseään, hypättiin autoon vielä loppuviikosta uudestaan. Ajettiin samoille huudeille Alajeroon; sieltä on mieleen jäänyt lenkki Calvario-vuoren ympäri joka tehtiin aikanaan täällä lomareissulla, silloin kun ajatus tänne muutosta heräsi. Silloin asuttiin Alajerossa ihan tämän töppäreen lähellä.

Edelleen keskellä saarta oli märkä ja kylmä keli, mutta Alajerossa paistoi. Se on lähellä saaren eteläisintä kaupunkia Playa de Santiagoa, jossa kuulemma paistaa n. 360 päivänä vuodessa (sille vaikuttaa myös luonto siellä, eli karua on). Kiivettiin ensin mäen päälle kirkon muurille katsomaan maisemia ja ekalle evästauolle, ja lähdettiin sen jälkeen kiertämään polkua töppäreen ympäri. Tämän reitin ”maamerkkeinä” toimivat hienojen maisemien lisäksi vuohet joita on PALJON, sekä lukemattomat luolat ja vanhat talonrauniot. Reitin pituus kartalla on 3,5km, mutta kun poikkesi ensin ylhäällä kirkolla ja sittemmin kaikilla mahdollisilla autiotaloilla ja useammalla luolallakin, oli reitin pituus varmaan reilun 5km.

Reitti oli yhtä hieno, tai oikeastaan paljon hienompi kuin muistin (nyt oli eväät ja juomapullot mukana toisinkuin pari vuotta sitten kun lähdettiin tänne vähän extempore…) Talonraunioita ja luolia pääsee täällä ihan rauhassa tutkimaan, kun ne usein ovat aika vaikeasti tavoitettavissa, ja vuohet tarkkailevat menoa koko ajan jonkin kiven takaa. Tällä kertaa lenkki oli oikein onnistunut, sääkin oli huomattavasti ennusteita parempi.

Calvario-töppäre. Sen päällä oleva kirkko ei näy kuvassa, mutta sinne menee polku polku töppäreen toiselta puolelta.
Tästä keskeltä rinnettä nousi polku ylös, hetken etsinnän jälkeen.
Talonraunioita
Lisää talonraunioita, näitä riitti.
Vuohilla lienee ollut pulaa ruuasta, tai juomasta.
Tässä kohtaa kaikki kaktukset näyttivät tältä.

Loput lomaviikosta lähinnä pelattiin korttia 🙂 ja käytiin jopa kerran uimassakin.

Talvi saapui tänä vuonna selkeästi tässä maalis-huhtikuun vaihteessa, tuoden mukanaan paitsi toivotut sateet, myös enemmän tai vähemmän kovan tuulen joka päivälle. Saateltiin lapset lentokoneelle Teneriffalle viikonloppuna tuulten jo vähän rauhoituttua; mennessä laiva kulki kivasti mutta palatessa sai kyllä arempi (lue: minä) pitää penkinlaidoista kiinni. Onneksi ymmärrettiin tämän vuoksi jättää koira kotiin koisaamaan. Naapurisaarella käytiin nyt vain säästämässä Lidlissä ja bensiksellä (diesel nyt ikean nurkalla 1,10e/l, kotona 1,50), loppuaika menikin lähinnä ruuhkaa manatessa. Naapurissa Teide oli saanut lumipeitteen ekaa kertaa tänä ”talvena” juuri ennen pääsiäistä, mutta me ei sitä ehditty nähdä ennenkuin suli pois.

Täällä kotona hiekkarannasta on taas jäljellä vain muisto, vaikka normaalisti sen pitäisi tähän aikaan vuodesta palautua talven jäljiltä. Sadetta on nyt saatu enemmän kuin koko talvena yhteensä, muttei silti lähellekään tarpeeksi: jonkinlaisia vedenkäyttörajoituksia on asetettu niin mantereella kuin osalla Kanariansaariakin. Nyt alkaa kuitenkin luonto näyttää taas jokseenkin elävälle. Pääsiäisturistien poistuttua alkanee saarella nyt hiljaisempi aika, ennenkuin Espanjalaisten lomakausi alkaa taas kesäkuussa.

Kesää ja uimakelejä odotellessa! Suomeenlähtöönkin on enää puolitoista kuukautta.

Published by Sanna

Syksyllä -22 jätin unelmieni hevostallin ja kodin Pirkkalaan, ja lähdin mieheni ja koirani kanssa kohti La Gomeran saarta. Tänne koitamme nyt rakentaa kokonaan uutta elämää.

One comment on “Parempi vaellus ja loman loppu.”

  1. Tuo hiekkarantajuttu on kyllä mielenkiintoinen, pitää yrittää perehtyä asiaan, että miten se ylipäätään on mahdollista. Hienoa, että sadetta tulee, vaikka ei tarpeeksi olekaan tullut. Ja on muuten jättisuuri ero dieselin hinnassa!

Vastaa