Edellisessä postauksessa jo kirjoitin Kanarian kansan taistelusta hallitsematonta turismipolitiikkaa vastaan. Täällä taistelu jatkuu edelleen. Mielenosoitukset olivat valtavat mutta eivät tuottaneet toivottua tulosta, ainakaan heti. Osallistujia oli 50 000 – 100 000, riippuen keneltä kysytään. Nälkälakko jatkuu edelleen Teneriffalla Canarias Se Agotan toimesta (17.päivä menossa!) vaikkakin pari porukasta on jo viety lanssilla sairaalaan. Myös mielenosoitukset jatkuvat, joskin nyt vähän pienempinä ja rauhallisempina, mutta jatkuvat kuitenkin. Parlamentti kokoontui 20. päivän mielenosoitusten jälkeen vain hylätäkseen kaikki vaatimukset nykyisen matkailumallin muuttamisesta kohti kestävämpää matkailua. Matkailun kasvun hillitseminen, ympäristövero turisteille ja uusien loma-asuntojen määrän sekä ulkomailla asuvien asuntojen oston rajoittaminen, kaikki hylättiin, samoin kuin vaatimus pysäyttää rakennustyöt uusien, suojellulle alueelle rakennettavien hotellien osalta. Vain pääsymaksu luonnonsuojelualueille tullee nyt voimaan.
Hämmästyttävää on, miten väärin voi tämänkin taistelun tarkoituksen ymmärtää niin halutessaan. Usein tulee vastaan kommentti jossa päivitellään, miten Kanariansaaret luulevat pärjäävänsä ilman turismia. Tämähän ei tietenkään ole tarkoitus, eikä edes haave asiaansa ajavilla Kanarioilla. Matkailu on Kanarialle tärkeä tulonlähde. Nykyisellään alati kasvava ihmismäärä vain ajaa saaret isoon ahdinkoon; Asuntoja ei riitä paikallisille, hinnat kohoavat yli palkkojen, ja luonto tuhotaan ihmisten tieltä. Kaiken kukkuraksi tuloista suurin osa menee saarten ulkopuolelle: mantereelle tai ulkomaisille sijoittajille, joiden hallussa hotellit pääosin ovat. Hyvänä esimerkkinä Amsterdam päätti juuri rajoittaa uusien turistimajoitusten rakentamista ja saapuvien turistien määrää, jotta paikallisillekin riittäisi asuntoja.
Kansalaisten aktiivisimmat rivit vaikuttavat onneksi olevan hyvinkin päättäväisiä asiansa ajamisen suhteen, toivotaan että päättäjät jossain vaiheessa alkaisivat kiinnostua asiasta. Kornia on se, että tähän asti on hehkutettu ihan liekeissä uusia ennätyksiä kun matkailu kasvaa ihan päätöntä vauhtia sekä uusia matkailumarkkinointitempauksia, samalla kun oma kansa ei enää sovi turistien sekaan.
Tärkeää on muistaa että tämä taistelu ei ole kohdennettu turisteja vastaan (ainakaan fiksuja sellaisia!) vaan päättäjille. Ainakaan meidän saarella tämä taistelu ei edelleenkään näy kaupungilla milläänlailla, tosin meillä onneksi ei olekaan (vielä!) samanlaista määrää turisteja kuin isommilla saarilla.
Kiva ajatus olisi turistina tukea paikallisia, mutta se ei taida olla niin helppoa. Minulta kysyttiin mitkä hotellit ovat paikallisten omistamia, mutta en osaa tähän vastata. Meidän Valle Gran Reystä tiedän että molemmat kaksi isompaa/nykyaikaisempaa hotellia kuuluvat isompaan ketjuun. Meillä on yksi paikallisten omistama hotelli, jolla on vieläpä pitkä historia perheyrityksenä, Hotel Jardin Concha. Se vain sijaitsee hiukan kauempana rannasta (kävellen 15min), eikä tiloillaan kilpaile uusien hotellien kattouima-altaiden kanssa. Silti se on miljööltään varsin ihana ja käsittääkseni ihan laadukas paikka, itse en ole sen tiloissa sisällä käynyt lainkaan. Muiden saarten hotelleista ei ole tietoa, mutta eivätköhän ainakin isompien hotlien tuotot mene isommille sijoittajille jokatapauksessa. Omilla valinnoilla ei ikäväkyllä pysty myöskään vaikuttamaan siihen, miten paljon paikallisille riittää asuntoja ja mihin hintaan, se jää kyllä päättäjien huoleksi.
On kuitenkin asioita mihin voi vaikuttaa. Voi esimerkiksi kunnioittaa paikallista kulttuuria ja käyttäytyä maassa maan tavalla sekä annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan. Täällä meillä on herättänyt närää viimeaikoina turistit jotka tulevat sanelemaan sääntöjä paikallisille, paheksumaan heidän elintapojaan tai rikkomaan lakeja majoittumalla kiellettyihin paikkoihin jne. Roskaaminen, sotkeminen tai luonnon tärveleminen on tietenkin ihan oma lukunsa.
Aina voi tietenkin ostaa paikallisia tuotteita ja palveluja. Aina voi opetella vähintään kiittämään paikallisella kielellä. Voi olla vuokraamatta autoa jos ei sitä välttämättä tarvitse, ja silloin kun tarvitsee, senkin voi vuokrata paikallisilta vain siksi ajaksi mitä sitä käyttää. Julkista liikennettä sekä erilaisia paikallisia kuljetuspalveluja on aika hyvin saatavilla, ja autoja liikenteessä jo tarpeeksi. Jos vain on mahdollista matkustaa sesonkikauden ulkopuolella, silloin on lähes pulaa turisteista. Sesonkikaudella esimerkiksi majoitukset meinaavat olla kaikki täynnä, silloin ei majoitusvalinnoillakaan taida paljon olla merkitystä.
Toiveikkaana jään odottamaan miten asiat etenevät, josko kansallakin olisi vielä sananvaltaa asioihin.
Meidän elämä sujuu nyt ihan mukavasti, aurinko paistaa ja linnut laulaa, Suomeentulo ja räntäsateet lähestyvät. Rannalle sopii nyt hyvin sekaan, kun kaupunki on hiljentynyt talven jäljiltä. Kirjoittelen meidän kuulumisia lähipäivinä.
Toivottavasti tuohon turismiasiaan tulee tulevaisuudessa joku tolkku. Onko sitä muuten mitenkään eriteltävissä, että toimivatko joidenkin maiden kansalaiset keskimäärin fiksummin? Jotenkin kuvittelisin, että suomalaiset olisivat fiksuimmasta päästä.
Tuo eri maiden kansalaisten fiksuus tuntuu riippuvan vahvasti siitä keneltä kysyy 🙂
Ja kovin paljon on myös eroavaisuuksia saman maan kansalaisten välillä keskenään, eli en tähän kommentoi mitään.