Maisemapatikointia; Targa-Imada-Alajero

Viime lauantaille satuttiin saamaan vapaapäivä, ja sehän piti tietenkin heti hyödyntää pidempään patikointiin. Want to go-listallani on jo pitkään ollut nähdä Barranco de Guarimiar Alajeron itäpuolella; rotkossa kulkee pari hyvää vaelluspolkua, hiukan peruslenkkiä rankempia molemmat. Valittu lenkki lähti Targasta, ja kulki sieltä rotkon reunaa Imadaan, ja sieltä Alajeron kautta takaisin Targaan. Pituutta reitille tuli reilu 10km, ja nousua ja laskua 670m kumpaakin.

Kun patikoimaan lähdettiin Targasta, päästiin upeimpiin maisemiin heti aluksi. Yleensä olen yrittänyt suunnitella reitit niin, että hienoimmat maisemat jäisivät loppupuolelle ja tiet käveltäisiin ensin ”alta pois”, mutta koska ei haluttu jättää rankimpia osuuksia loppuun, tehtiin nyt näin päin. Ja hyvä niin, lenkki pääsi hiukan yllättämään rankkuudellaan.

Heti autosta polulle siirtyessä eteen aukesi barranco kaikessa upeudessaan, ja Teide näkyi taustalla. Näissä maisemissa laskeuduttiin alas lähes rotkon pohjalle. Pohjalta tietenkin alkoi nousu ylös kohti Imadaa, koko 670m nousu lähes yhtenä mäkenä ja paikoitellen aika jyrkkänäkin. Vaikka ennusteiden mukaan oli viikon viilein päivä (netti väitti olevan vain 23 astetta), aurinko paistoi suoraan meihin koko matkan, ja vuorenrinteellä oli todella kuuma. Taaskaan ei ole viime aikoina tullut tehtyä näitä pidempiä nousuja, eikä olla juuri totuteltu isompaan helteeseen (se takatalvi..). En tiedä kumpi oli syynä, ehkä nämä yhteensä, mutta ekan kerran ikinä Remu alkoi etsiä itse varjoa ja jopa makasi hiljaa varjossa kun vähän vinkkasi. Tämä ei tosiaan ole sille lainkaan normaalia. Poimittiin kyllä reitiltä kaikki mahdolliset varjopaikat ja pysähdeltiin paljon. Silti ihan nousun loppupuolella Remu alkoi jo itse hakeutua makuulle varjoon, mikä meinasi huolestuttaa jo aikalailla kun ei se niin yleensä tee. Varjopaikkojen ollessa aika vähissä siinä kohtaa, bongattiin rinteestä luola johon pääsi pienellä vaivalle kiipeämään ja pidettiin vielä kunnon tauko siellä. Tämä sekä nousun loppuminen taisi auttaa, ja päästiin kunnialla jatkamaan matkaa -loppumatka olikin loivaa alamäkeä teitä ja isompia polkuja pitkin. Koiran loput vedet käytettiin tuolla luolassa juoton ohella myös vähän koiran pään kasteluun, ja luotto oli kova että ihmisten ilmoille tullessa saadaan kyllä Remulle lisää vettä. Oikeassa olin -poikettiin paikallisella bussiasemalla joka tietenkin oli kiinni, mutta hetken odoteltuamme varjoisilla penkeillä tuli paikalle eka bussikuski. Totta ihmeessä hän halusi antaa koiralle vettä 🙂 ja kun ajattelin hakea vettä vessan nahasta, hän toikin meille ihan ihmiskelpoista juomavettä Remulle tankattavaksi.

Meillä oli tällä reissulla juomaa mukana litra per nenä, meille ihmisille se riitti juuri mutta Remulta loppui vähän kesken. Veden määrän arviointi on välillä vaikeaa, kun ei ylimääräistäkään haluaisi kantaa mukana, ja sen menekki riippuu paitsi helteestä, myös ylämäen rankkuudesta. Eväänä meillä oli sämpylät ”ruokatauolle”, banaanit ja porkkanat välipalatauolle ja lisäksi muutama pähkinäpatukka. Nämä menivät kyllä kaikki ja kotiin tullessa oli nälkä, mutta riittivät kuitenkin. Lenkki kesti viitisen tuntia taukoineen, plus automatkat vajaa tunti suuntaansa.

Seuraavana aamuna meitä odotti ikävä yllätys, kun Remu ontui oikeaa etujalkaansa aika reilusti. Vuorenrinteellä vaeltaessa on koirankin jalat aika kovilla, mutta tätä ennen se ei ole näistä kipeytynyt -aiemmin mahdollisten ontumien syynä on ollut piikki tai haava tassussa, jotka ovat parantuneet nopeasti. Nyt tassussa tai koko jalassa ei näkynyt mitään, eikä se myöskään mistään kohtaa ollut arka puristaessa. Liikkuminen kuitenkin parani päivä päivältä, ja muutaman päivän levon jälkeen Remu oli taas ok. Tutkimaan ei nyt lähdetty, kun ei omalla kylällä kuitenkaan olisi saanut jalkaa kuvattua ja se parani kohtuullisessa ajassa itsestään. Mietityttämään toki nyt jää, onko jalassa joku vaiva joka uusiutuu kun sitä uudestaan rasitetaan. Siinä tapauksessa toki pitää mennä jo lääkäriin. Ja seuraava lenkki missä noustaan ja laskeudutaan rinteitä, pitää tietenkin valita lyhyemmäksi. Toivotaan kuitenkin kaikin voimin ettei vaiva uusiudu!

Lenkki oli kuitenkin ihan hurjan hieno!