Santa Clara; yksi kaunis luontokohde lisää

Käytiin Remun kanssa tutustumassa ihan uusiin nurkkiin saaren pohjoisosassa; Ermita de Santa Clara kiinnosti etukäteen siksi, että siellä asuu kesyjä kissoja ja kanoja, jotka halusin nähdä. Tuo kohde yllätti kuitenkin hienoudellaan, siellä oli paljon muutakin nähtävää.

Autolla ajelua tuli jonkinverran alkuun, kappelille on matkaa 22km, ja googlemaps antaa ajoajaksi 41min -kertonee tiestä jotain jos keskinopeudeksi arvioidaan 30km/h 🙂 Tie oli parempi kuin odotin, ensin kaksikaistaista ”päätietä”, sitten muutama kilometri ensin yksikaistaista betonitietä ja loput reilu pari km soratietä. Soratiellä allekirjoittaneelta loppui rohkeus kesken, kun tie näytti sille että reuna romahtaisi hetkenä minä hyvänsä ja tielle pudonneita murikoita piti väistää reunan puolelle. Jätettiin auto levikkeelle ja käveltiin perille -tosin lopputie perille olisikin ollut ihan hyvässä kunnossa.

Kun päästiin kappelin pihaan, ei kanoja tarvinnut etsiä: piha oli niitä täynnä. Kukkoja oli enemmän kuin viisi, ihan sulassa sovussa, ja kanoja ja poikasia riittävästi. Kukotkin onneksi väistivät kiltisti kun koiran kanssa hissuksiin hiivittiin ohi. Kissoja en nähnyt, niitä varten olisi pitänyt ajaa perille että olisin voinut jättää koiran autoon.

Kappelilta lähti muutaman kilometrin rengasreitti kohti pohjoista -tai olisi se jatkunut Vallehermosoon asti, mutta tuo riitti meille nyt. Iso osa tuota pidempää lenkkiä onkin jo patikoitu aiemmin. Maisemat heti kappelin jälkeen olivat upeat, ja taas ihan omansalaiset. Tänne tarvitsee mennä ajomatkasta huolimatta uudestaankin tutkimaan polkua vielä vähän pidemmälle, ja samalla tutustumaan noihin tuon seudun pikkukyliin Tazon ja Arguamulin seudulle.

Alla kasa kuvia paikasta.