Maaseutumatkailua

Huippu sunnuntai!

Santa Claraan piti päästä uudestaan katsomaan paremmin eläinlaumaa sekä ympäristöä, ja samalla päädyttiin tekemään kunnon tutustumisretki saaren luoteisosan syrjäkyliin.

Viimeksi oltiin Santa Clarassa Remun kanssa kaksin, ja selvää oli että piti viedä Jarmokin sinne. (Edellisreissusta lisää täällä Santa Clara; yksi kaunis luontokohde lisää – Pieni Talo Gomeralla). Nyt ajettiin auto Ermita de Santa Claralle asti: tämä on paikka jossa ”villi” kissa- ja kanalauma asuu, ja kun auto oli pihassa, voi jättää Remun sinne aluksi.

Nyt pääsin rauhassa ihmettelemään tätä eläinlaumaa. Kirkon pihalla tosiaan asuu yhtenä sopusointuisen oloisena laumana neljä kissaa, kymmenkunta kukkoa, samanverran kanoja sekä jokunen tipu. Kaikki nämä olivat oikein kesyjä ja sosiaalisia, seurasivat perässä ja olivat selvästi tottuneita siihen että tulijat saattavat tarjota ruokaa. Minähän olisin viettänyt tuolla vaikka koko päivän, mutta käytiin kuitenkin myös maisemalenkillä, vähän pidemmällä kuin viimeksi (ja palattiin vielä sen jälkeen vähän eläimiä ihmettelemään.. 🙂 ).

Ermita de Santa Clara
Ermita de Coromoto kävelyn varrella

Tämän jälkeen oli tarkoitus ajaa käymään Tazon kylässä, kun kerran aika lähellä oltiin. Matkalla kuitenkin kurvattiinkin kohti Arguamulia, ja ajettiin sieltä alas rantaan kohti Guillaman kylää. Tosi hienoja paikkoja! Kaukana ihan kaikesta, mutta huikeilla maisemilla ja ihan omassa rauhassaan. Arguamul oli yllättävän iso kylä ollakseen niinkin syrjässä, karkeasti arvioituna parikymmentä taloa tiiviinä ryppäänä vuorenrinteellä. Tästä ”pääkylästä” ajettiin vielä alas kohti rantaa pientä kippuraista tietä Guillamaan. Toinen pieni ja tiivis vanha kylä upealla paikalla. Ei palveluja, varmasti karuakin säätä talvella, ja pitkä matka kaikkialle -jos ei niinkään paljon kilometreissä, mutta näitä teitä ei ajeta kovin reippaasti. Rantaan pääsee polkua pitkin kävellen rinnettä alas, mutta epäilen että aika harvoin tuolla on turvallista uida.

Arguamul
Guillama ja pala kippuratietä
Polku Guillamasta alas rantaan
Playa de Arguamul

Guillamaan tullessa oli parkkipaikka tien päättyessä, ja siellä oli toinenkin auto. Vasta lähtiessä huomattiin että tuon toisenkin auton takalasissa oli Suomen lippu, ihan samanlainen kuin meilläkin! Melko pieni maailma. Olispas hauska tietää kenelle auto kuuluu!

Guillamasta lähtiessä ajettiin vielä Tazoon, kun sinne kerran oli lähdetty, mutta sillä ei ollut mitään uutta annettavaa, edellisten superhienojen kylien jälkeen Tazo olikin aika lattea. Tazosta ajettiin tietenkin vielä soratietä Alojeraan vain koska sitä tietä ei oltu koskaan menty, eikä matka siitä kovin paljoa pidentynyt.

Tie Guillamaan, putoavat kivet olivat paikoin rikkoneet aitaa
Tie Tazosta Alojeraan

Kotiin saavuttiin sopivasti vartti ennenkuin piti olla rannalla piknikillä 🙂

Koira kotiin, uikkarit ja oluet matkaan ja menoksi. Taas saatiin hämmästellä saaren eri ilmastoja: koko päivä oltiin pohjoisessa pitkissä housuissa ja pitkähihaisissa takkia ikävöiden, oli tosi kova tuuli ja pilvistä. Kotona rannalla oli helle ja pilvetön taivas, loistava uimakeli. Eroa varmastikin 10 astetta.

Ilta meni kokonaan rannalla. Kaverit oli tehneet meille melkoiset piknik-eväät: kukkakaalikeittoa lisukkeineen alkuruuaksi, pastavuokaa pääruuaksi ja tiramisua jälkiruuaksi -ihan perus rantapiknik? Mahat pullollaan kelpasi uida kivan lämpimässä meressä ja pelailla rannalla.

Harvinaisen hyvä sunnuntai.

Published by Sanna

Syksyllä -22 jätin unelmieni hevostallin ja kodin Pirkkalaan, ja lähdin mieheni ja koirani kanssa kohti La Gomeran saarta. Tänne koitamme nyt rakentaa kokonaan uutta elämää.

2 comments on “Maaseutumatkailua”

  1. Luulisi, että kissat söisivät tipuset… Hauskaa, että näittä suomalaisille kuuluvan auton, niitä tuskin tulee kovin paljoa siellä vastaan… Ja on tosiaan suuret lämpötilaerot noinkin pienellä alueella. Vähän vastaava tulee mieleen San Franciscosta, jossa on usein vähintään 10 astetta kylmempää kuin 20 km sisämaassa päin.

    1. Hämmästytti myös että olivat hyvin sopuisasti noiden pikkutipujenkin kanssa -ehkä kukot on vaikuttaneet asiaan, vaikkei nyt mitään siihen viittaavaa näkynytkään 🙂

Vastaa