Perjantaina käytiin pitkästä aikaa vähän pidemmällä patikkaretkellä. Olen jo pitkään halunnut käydä katsomassa hylättyä kylää ja sen luolataloja San Sebastianissa; Las Cuevas Blancas eli valkoiset luolat. Nyt tämä vihdoin toteutui!
Retki oli ihan mielettömän hieno! Maisemat oli ihan erilaisia kuin mitkään aiemmin nähdyt, monenlaista erilaista toinen toistaan hienompaa maisemaa löytyi reitiltä, ja itse kylä oli varsin mielenkiintoinen.
Reitin pituus oli 8,5km (ja päälle tietenkin kylän kiertely ynnämuut ekstrahaahuilut) kun alussa nössöinä ajettiin autolla pikkutietä ylös parin kilsan verran. Ajomatka oli kohtuullisen jännittävä, mutta tarpeellinen meidän tämän hetken lenkkikunnolla -siinä säästi aika paljon kiipeämistä.
Myös kävelyosuuden alku oli hiukan sykettä nostattava; kapeahko polku vuorenrinteessä, vieressä paikoin hyvinkin jyrkkä pudotus. Välillä oli sentään kaide, vaikkakin sen verran laho ja rikkinäinen että sopi korkeintaan henkiseksi tueksi. Onneksi ei ollut liukasta.
Maisema oli huikea joka suuntaan aina kun sitä vaan pysähtyi katsomaan, kävellessä ei juuri uskaltanut…
Aikamme vuorenrinteellä kuljettuamme päästiin vuorenharjanteen laelle ja polku muuttui huomattavasti vähemmän jännittäväksi. Maisemat olivat edelleen niin hienoja että taukoja pidettiin monta. Myös kuvasaldo reissusta oli aikamoinen, niitä aikani karsittuani tulee niitä edelleen tänne paljon. Enempää en vain saa karsittua 🙂
Näiden upeiden maisemien jälkeen päästiin päästiin perille itse kohteeseen. Paikalla oli muutamia luoliin tehtyjä asumuksia ja useampi ihan tiilistä tai kivistä rakennettu, hylättyjä kaikki. Paikalla oli nähtävillä jäänteitä vesiputkista ja jopa pari sähkövalaisimen runkoa lojui maassa. Sijainti vaan on hurjan syrjäinen kaikessa kauneudessaan, lähin autotie on kilometrien päässä.
Hetki katseltiin maisemia ja vietettiin evästaukoa kylässä. Ihmeellistä oli että saatiin olla siellä ihan keskenämme, ja matkallakin tavattiin vaan pari muuta vaeltajaa. Ilmeisesti muut paikalla käyneet olivat olleet jo ennen meitä; vähäiset parkkipaikat tien varressa olivat ihan täynnä kun paikalle aamupäivällä saavuimme, Caddylle napattiin viimeinen mahdollinen paikka. Paluumatkalla jatkuivat edelleen superhienot maisemat; jos vuoristo ei enää ollutkaan yhtä jylhää kuin alussa, riitti riemunkirjavissa vuorenseinämissä ihmettelemistä.
Sää oli reissulle täydellinen, ei kovin helteinen mutta tyyni ja poutainen. Täällä on nyt ollut aika viileä talvi, edelleen öisin (sekä aamuisin ja iltaisin) on ollut lähemmäs 15 astetta tai jopa alle sen. Päivällä jos paistaa on toki lämmin, mutta aika monena päivänä kova tuuli on viilentänyt päivälämpötilojakin. Jostain ihmeen syystä meillä on kuitenkin edelleen täällä hiekkaranta, poikkeustalvi sen suhteen! Aina kun on ollut kova tuuli ja isompia aaltoja on tainnut tuulla pohjoisesta, ehkä se on auttanut ettei meidän rantahiekat ole häipyneet, ainakaan vielä. Nyt taas on pari päivää voimassa rannikkoilmiövaroitukset, toivotaan ettei nyt enää tuota menetettäisi.
Viime viikolla kävin muuten metsässä patikoimassa Tilausmatkat oy:n suomalaisen porukan kanssa. Oikein hyvä retki sekin, laurisilvametsä on aina ihana!
Koitan ryhdistäytyä ja kirjoitella taas arjenkin kuulumisia tänne talteen joku päivä.
Alla vielä tuo meidän Cuevas Blancas-reitti.
Näyttääpä upealta. Harmi, kun varsinkin täällä eteläisessä Suomessa näin talvikuukausina sää on sen verran ankea, että patikointireitit eivät näytä niin upeilta kuin sulanmaanaikaan. Pohjoisessahan talvikin on mitä upeinta aikaa patikoida.
Se on kyllä totta, Suomen säissä jäi yleensä pidemmät kävelyt tekemättä. Onni on koira joka kuitenkin huolehti omistajan metsään viennistä sielläkin 🙂