Elämää raunionomistajana

Nyt on omistettu meidän talonraunio pari kuukautta -aika tuntuu kylläkin paljon pidemmälle, niin paljon sen kanssa on säädetty jo ennen kauppaa.

Tähän mennessä aikaansaatua: ensimmäisenä saatiin tontille siivottua ja tasoitettua telttapaikka, joka tosin sittemmin jo menetettiin, ja lisäksi siivottiin paljon kasvillisuutta talon terassilta ja suurin osa isoimmasta huoneesta. Tuossa isoimmassa huoneessa on asunut vuohia pidemmän aikaa, ja pohjalla on paksu, jo maatunut olkipatja vuohenkakalla minkä seassa on aikanaan alaspudonnut tiilikatto, ja ties mitä muuta roskaa. Päällimmäisenä oli tämän sateisen talven jäljiltä puolimetrinen kasvillisuus. Tuo kombo oli yllättävän työläs siivottava. Ensin meinattiin tilata paikalle roskalava, mutta päädyttiin kuitenkin kuskaamaan tavara omalla pikkuisella peräkärryllä jäteasemalle, mihin saa viedä ilmaiseksi kärryllisen päivässä. Nyt on 2/3 huoneen lattiasta näkyvissä ja saatiin nyt lähtiessämme sinne seinien sisään meidän varastokoppi ja -laatikot, ja nukuttiinpa siellä yksi telttayökin vuohenkakan vieressä, meidän tontilla kun ei edelleenkään meinaa olla teltan kokoista tasaista länttiä.

Arkkitehdin kanssa on tehty sopimus ja tavattu pari kertaa, hänen pitäisi tehdä kesän aikana meille rakennusluvan hakemiseen tarvittavat kuvat. Tähän asti on asiat tapahtuneet hyvin rentoon tahtiin, mutta nyt vaikuttaa sille että tämä voisi onnistuakin. Myös pakollinen rakennesuunnittelija kävi paikalla ja hänellä oli ilahduttavan paljon tietoa kaikesta. Hän mittaili talon gps-paikantimen kanssa jotta saataisiin talo laillistettua ja merkittyä kiinteistörekisteriin. Meidän tonttikaupan paperit on jo viety eteenpäin tilakaupan rekisteröintiä varten. Suomeen saavuttuamme on tullut sen verran lisätietoa, että talon suojelun asteen vuoksi arkkitehdin pitää ensin tehdä tiivistetty suunnitelma kaupungin tekniselle osastolle, joka sitten lähetetään saarihallinnolle(!) hyväksyttäväksi, ennenkuin voi edes esittää tarkempaa suunnitelmaa oman kaupungin tekniselle osastolle. Kuulostaa jälleen kerran hitaalle ja takkuiselle…

Sitten niihin ongelmiin: niitähän osattiin kyllä odottaa suojellun perinnetalon raunion ostettuamme, mutta aika yllätyksenä silti tuli että meidän tontin raja siirtyi yhtäkkiä pienentäen tontin ihan talon seinään asti. Täällä siis tonttien rajat on merkitty sede catastroon, kiinteistörekisteriin, mutta ne on merkinnyt sinne joku parhaan tietonsa perusteella ja niissä on kuulemma paljon virheitä. Tontin omistajan tehtävänä toki olisi korjata rajat oikeiksi, etenkin ennen kiinteistökauppoja, mutta se maksaa vaivaa ja rahaa.

Meillä on ihan talon päädyssä tontin ainoa tasainen pläntti, vähän telttaa isompi, joka suoristeltiin heti teltalle sopivaksi, ja jota oli myöhemmin tarkoitus käyttää ensin rakennusmateriaalisäilönä ja sittemmin puutarhana. Tämän raivauksen jälkeen meille tuli kuitenkin naapuri, vanhempi paikallinen mies kertomaan että raja on rekisterissä väärin ja menee oikeasti ihan meidän talon päätyseinässä kiinni, eikä tuo pläntti talon päädyssä siis olekaan meidän. Hänelle oli luvattu että tämä kerrotaan tulevalle ostajalle kauppaa tehdessä. Tietenkin luultiin hänen olevan väärässä niinkuin meille vakuutti välittäjäkin, jonka kautta kauppa hoidettiin. Pyydettiin siis asiaa selvittämään tontin entinen omistaja, joka tulikin paikalle kertomaan että näin on, eikä ollenkaan ymmärtänyt miksi asia ei ole meille ok.

Tuo pienenpieni tontinpläntti on meille erittäin tärkeä monestakin syystä. Ensinnäkin tällä hetkellä telttapaikat ovat kovin vähissä, ja sellaisessa olisi tarkoitus nukkua toistaiseksi. Tulevaisuudessa tontilla ei ole mitään muuta paikkaa mihin voisin esimerkiksi istuttaa avokaadopuuni, tai mihin saataisiin meidän jätevesisäiliö ilman että sitä täytyy louhia kiven sisään. Tärkeimpänä kuitenkin se, että kun ostettiin talo noinkin syrjästä, ilman naapureita, niin ei todellakaan haluta että naapurin tontti alkaa suoraan meidän talon seinästä. Tällä hetkellä näyttää myös hyvin mahdolliselle että ottavat tuon pläntin käyttöönsä, jossei muuten niin ihan periaatteen vuoksi.

Koska tuo pläntti on meille niin valtavan arvokas, yritettiin asiaa ensin sopia tarjoutumalla ”ostamaan” se, eli maksamaan siitä että rajat saavat olla niinkuin ne nyt ovat rekisterissä. Siinä vaiheessa meille kuitenkin selvisi että naapuritonttia ei omistakaan tämä herrasmies jonka puheilla on oltu, vaan 11 (!) sisarusta, jotka eivät keskustele kaupasta ellei osteta heiltä koko tonttia (jos sittenkään), ja joista ainakaan osa ei ole ollenkaan ilahtuneita tilanteesta.

Meidän silminhän tilanne on ihan utopistinen, kun ollaan tontti ostettu tietyillä rajoilla, eikä näillä vaihtoehtoisilla olisi varmastikaan kauppaa tehty lainkaan. Taas toisaalta heidän näkökannaltaan ulkomaan elävät tulivat ostamaan maata ja yrittävät nyt vallata heidänkin tonttiaan. Pattitilanne.

Meillä on tässä(kin) apuna osaava ja ihana kiinteistönvälittäjä, eri välittäjä siis kuin tuo tontin meille myynyt, ja hän koittaa meitä näissä neuvoa ja auttaa. Hän ratkaisi nyt tilanteen toistaiseksi sillä, että rekisteröidään tontti meidän nimiin niinkuin se nyt on kiinteistörekisterissä, ja niinkuin se on meidän virallisissa kauppakirjoissa. Sen jälkeen, olettaen etteivät he ole tehneet samaa peliliikettä, tontti pläntteineen on virallisesti meidän. Se toki ei auta siinä että 11 paikallista on sitä mieltä että se on heidän maataan eikä meillä ole sinne mitään asiaa. Ihan heti en näe miten asia voisi mitenkään kivasti ratketa, mutta näillä mennään. Eli jos taas koittaisi murehtia asioita joihin voi vaikuttaa, eikä voi kuin odottaa mitä tuleman pitää tämän kanssa. Toivon tosi kovasti että tähän silti löytyisi ihmeen kaupalla jokin ratkaisu, niin että saataisiin pitää meidän ostama tontti, eikä silti saataisi kasaa vihamiehiä kaupan päälle. Saas nähdä. Oma usko ei meinaa tähän riittää.