Aikamoista vuoristorataa on ollut edelleen tämä lähdön valmistelu. Edelleen on ollut ilmoilla myös vahva epäilys piilokamerasta, sen verran huolella on menneet välillä (tai enimmän osan ajasta) asiat päin kaikkea mahdollista; esimerkiksi tiistaina kun vein auton ilmastointihuoltoon mutta laskua maksaessani sain ihan ohimennen maininnan hajonneesta ilmastoinnin kompurasta ja kehotuksen viedä kompuranvaihtoon hintaan 700e. Tai toissapäivänä kun samaisen reissuauton matkallelähtöhuollossa vakikorjaamolla siitä katkesi hehkutulppa ja uhattiin koneremontilla joka ei ennen lähtöä välttämättä valmistu.
Jälkimmäinen onneksi oli väärä hälytys, meidän korjaamo toimi kuin toimikin tälläkin kertaa, saivat hehkutulpan palaset ongittua pois vauriotta ja auto on taas omassa pihassa. Ilman toimivaa ilmastointia tosin, mutta mietitään sitä sitten perillä.
Tänään oli kamalista kamalin päivä kun maailman hienoin suomenhevonen lähti uuteen kotiin. Sen kohdalla mietin pitkään ja monta kertaa tapoja pitää se edelleen itselläni, muttei siinä olisi ollut mitään järkeä, eikä se mitenkään olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Sepe oli kyllä sellainen ”once in a lifetime”-suomenhevonen, tuollaisia ei kaupasta saa edes rahalla. Kyllä kirpaisi kun se pihasta lähti. Luopuminen jostain mitä olet aina halunnut etkä tule sitä takaisin saamaan tekee hurjan kipeää, mutta tästä on kai suunta vain ylöspäin. Kipeimmät kohdat taitaa nyt olla tehty, toivottavasti!
(Vähän tästä samasta aiheesta kirjoitin jo laajemmin aikaisemmin: Pala hukattua unelmaa – Pieni Talo Gomeralla )
On nyt onneksi jotakin positiivistakin ollut välissä, hevosille on löytynyt hyviä koteja ja jossain välissä on saatu reissun varteen majoituksetkin varattua. Laitan reissusuunnitelmaa näkyviin sopivan hetken tullen.
Aikamoista on myös että ystävät joita muuten ei ehtisi nähdä laisinkaan, kutsuvat itsensä kylään purkamaan laitumia, pesemään ikkunoita ja siivoamaan, ja tuovat vielä ruuatkin tullessaan 😀
Nyt pitää vielä jatkaa omaisuuden hukkaamista ja pakkaamista, talon ja tallin siivoamista ja vähän vielä hevosten hoitoakin. Ihan tolkuton on tavaran määrä ihmisellä, vaikkei sitä olisi koskaan mielestään haalinutkaan. Tavoitteena on päästä pakkaamaan tavaroita matkaanlähtöä varten vielä ennenkuin lähdetään -saas nähdä missä vaiheessa tähän asti päästään. Lähtö on ke-aamuna, vähiin käy aika.
