Viikonloppu hostellisiivoojan silmin

Sekä lauantain että sunnuntain olin siivoamassa hostellin tiloja.

Tuo homma on ollut tähän asti yllättävänkin opettavaista, ja matkailu avartaa-sanonta on taas ollut tapetilla.

Hommiin kuuluu siis huoneiden siivous matkailijoiden lähdettyä: lakanoiden vaihto sekä pyykkäys, lattioiden ja muiden pintojen puhdistus ja sänkyjen uudestaan petaus. Tämän lisäksi yleisten tilojen sekä vessojen ja keittiön siivous.

Jopa näin fyysiseen työhön tottuneen mielestä homma käy ihan työstä. Aamulla kun reippaasti kävelee alamäkeen 1,5km, niin jo viiden tunnin siivoamisen jälkeen tuon saman 1,5km ylämäkeen kävelee aika painavilla jaloilla. Tosin en ole vielä osannut pitää ollenkaan taukoja työpäivän aikana, kun tuntuu sille että olis kiva saada hommat tehtyä että pääsee eteenpäin. Tässä on vielä selvästi oppimisen paikka 🙂 Ja osansa voi olla myös sillä että työmaa on kolmessa kerroksessa ja rappuja saa mennä koko ajan eestaas, kun ei osaa vielä ajatella yhdellä kertaa mitä kaikkea tarvii mukaansa milloinkin.

Töihinmarssija salakuvauksen uhrina

Opettelua on ollut ihan itse hommassa -mitä kaikkea pitää tehdä, mitä aineita käyttää mihinkin, mistä kaikki löytyy ja missä järjestyksessä kaikki pitikään tehdä, mutta vielä enemmän olen oppinut taas ihmisistä ja erilaisista elämänasenteista.

Me ollaan aina matkustaessa oltu enemmän tai vähemmän hienohelmoja majoitusten suhteen. Minkäänlaista hostellia ei olla koskaan huolittu majoitukseksi paitsi korkeintaan yhdeksi yöksi. On aina vaadittu oma vessa ja oma keittiö, ja mieluusti muutenkin kaikki omat tilat. Aika hyvin on aina löydetty peruslaadukkaita majoituksia vaikkei mitään luksusta olekaan vaadittu, ja aina on kuitenkin valittu paikat edullisemmasta päästä.

Ekana siivouspäivänä aiheutti harmaita hiuksia muunmuassa se, että sänkyihin tulevat lakanat voivat olla hyvinkin kuluneita, ja ihan minkä sattuu värisiä 😀 Nyt olen jo oppinut ettei sillä oikeasti taida olla paljoa väliä. Tässäkin hostellissa on huoneita laidasta laitaan, ja kaikilla majoittujilla ei ole huonetta ollenkaan. Ymmärrän että jos tällaiseen paikkaan eksyy joku joka oletti varanneensa ns. normaalin hotellihuoneen, ei välttämättä ole tyytyväinen majoitukseensa, mutta muuten tuolla porukka on vaikuttanut keskimäärin ihan tyytyväiselle. Ja tässä kohtaa vinkkinä majoituksia varaaville; kannattaa lukea ne arvostelut ennen varaamista. Tämänkin, niinkuin niin monen muunkin majoituksen kuvauksessa on ikäväkyllä pieniä epätarkkuuksia, jotka selviävät asiakkaiden arvioista aika hyvin. Tosin luulisi palvelevan kaikkia osapuolia jos kuvaukset vastaisivat kohdetta mahdollisimman hyvin, silloin kai olisi vielä isompi osa niitä tyytyväisiä asiakkaita.

Lakanoiden ja puitteiden kunnon ohi on jo omissa mielikuvissani tästä paikasta noussut siellä majoittuvien ihmisten mukavuus. Kaikki tervehtivät iloisesti ja juttelevat niitä näitä, ja ovat selvästi tottuneet sosiaalisempaan elämään kuin meikäläiset. Joukkoon on aika helppo sopeutua vaikka sitten siivoojan roolissa. Täällä myös majoittuu talvea pakoon lähteneitä reissaajia, jotka löytävät majapaikan varmaan aika edullisesti vaikkapa patjalta tai teltasta hostellin katolta. Silloin varmaan on mahdollista elää vaikka myymällä niitä omia käsitöitä, jotka kyllä keskimäärin on tosi hienoja.

Aika moni tuolla majoittuu yksin, mutta näin asuessaan saa varmasti myös uusia ystäviä väkisinkin. Tältä päivältä jäi mieleen erityisesti vanhempi harmaahiuksinen rouva, jolta kyselin miten hän on viihtynyt. Ihanan innoissaan hän kertoi heti minkämaalaisia ja millaisia ystäviä oli saanut 🙂

Aiemmin kun on itse oltu lomamatkoilla, on pidetty taukoa arjesta jossa on tullut sosiaalista kanssakäymistä työn puolesta paljon. Silloin on ollut lomalla kiva ettei tarvitse puhua sanaakaan kellekään jos ei sille tunnu. Nyt on paljon helpompi olla sosiaalinen vieraiden ihmisten kanssa, ja oikeasti kyllä kiinnostaakin keskustella ihmisten kanssa kun ympärillä on niin kovin monenlaista kulkijaa.

Vastedeskin meidän asumisessa säilyy silti tietyt, aika tarkatkin kriteerit; osaltaan Remun vuoksi, mutta myös oma mukavuudenhalu asettaa vaatimuksiaan ja samoin halu asua niin, ettei ympärillä liiku enempää eläimiä kuin on tarkoitus. Taidetaan molemmat olla hiukan ötökkäkammoisiakin, ainakin pimeällä ja sisätiloissa.

Nyt ainakin pari päivää taas muita juttuja. Toivon että se odotettu nie-lappuni saapuisi, ja mahdollistaisi mm pankkitilin avaamisen. Viime viikolla kyselin sen viipymisestä virastosta, ja selvisi että numeroni oli kyllä saapunut samaa matkaa Jarmon vastaavan kanssa, mutta siitä oli puuttunut allekirjoitus, niin oli lähtenyt uudelle rundille… Myös puhelinliittymän avaaminen ja vuokra-asumisen jatkon mietintä on tapetilla, itsenäisten kieliopintojen ohella.

Täällä on nyt pari päivää ollut syysmyrsky: ihan tosi kovia tuulenpuuskia ja ajoittain tihkusadettakin. Onneksi lämmintä on silti yli 20 astetta, mutta tavaroitaan saa kyllä keräillä mistä sattuu, ja aikamoista ryminää on ollut öisin. Ja opettelua on ollut myös lakanoiden kuivumaan laitossa ja poisviikkaamisessa kattoterassilla, kun tuulee ihan kunnolla 😀

Alla näkymä omalta terassilta tänä iltana, ei hullumpi syksy kuitenkaan toistaiseksi.

Published by Sanna

Syksyllä -22 jätin unelmieni hevostallin ja kodin Pirkkalaan, ja lähdin mieheni ja koirani kanssa kohti La Gomeran saarta. Tänne koitamme nyt rakentaa kokonaan uutta elämää.

One comment on “Viikonloppu hostellisiivoojan silmin”

Vastaa