Suomenvieraita ja jouluhulinoita

Menneen viikon meillä oli kylässä ystäviä Suomesta -olipas superkivaa vaihtelua!

Viikon aikana ehdittiin vaellella sielläsuntäällä, osallistua paikallisiin jouluhulinoihin, kuunnella livekeikkoja ja syödä monta kertaa hyvin ja liikaa. Vieraat saateltiin eilen matkalle kohti Suomea ja täällä palataan hetkeksi arkeen ennenkuin saadaan taas tänne lisävahvistusta Suomesta viikon päästä. Jarmo tosin nappasi jonkinmoisen kesäflunssan joulun kunniaksi, mutta eiköhän tuo tuosta jouluksi tokene…

Vieraille ehdittiin esitellä oman kylän ympäristön lisäksi maisemia muutamalla vaelluksella: Chipuden Fortalezalle (Maisemalenkki Chipuden Fortalezalle – Pieni Talo Gomeralla löytyy lisää tietoa ja kuvia) piti kivuta uudestaan, siellä oli niin hurjan hienot näköalat etelän ja lännen suuntaan suht pienellä kiipeämisellä. Keli oli taas riittävän kohdallaan eväiden syömiselle maisemapaikalla, aurinkoista ja suht lämmintä.

Risco de la Merica täällä Vallessa katsastettiin uudesta näkökulmasta, kun pyydettiin naapuria heittämään meidät naapurikylään Arureen ja käveltiin sieltä vuorten lakia pitkin ja alas Valle Gran Reyhin. Matkaa kertyi vajaa 8km, nousua vain 120m ja laskeutumista vajaa 800m. Maisemat olivat sen verran huikeita että aikaa käytettiin aika paljon niiden katseluun ja hipsittiin pätkittäin eteenpäin. Hieno reitti, joskin alussa oli koiran kanssa aika rauhatonta kulkea kun irtokoiria ja vuohia paimenineen riitti… vuoren laelle päästyämme saatiin onneksi vaellella taas ihan rauhassa.

Viikon loppupuolella ajettiin saaren keskikohdan toiselle puolelle ja tehtiin reilun 8km maisemalenkki Roque de Agandon juurelta alas La Lajan kylään ja kylän jälkeen taas ylös. Laskeutumista tuli reilu 600m ja nousua samanverran, ja välissä sai kävellä lähes tasaisella maallakin! Leppoisaan tahtiin maisemia katsellen saatiin aikaa kulumaan nelisen tuntia. Harmi kyllä ylhäällä oleva maisemakahvila Bar restaurante Degollada de Peraza (kuvassa Aan kohdalla) oli jo kiinni kun sinne päästiin, siellä taitaa olla saaren huikein maisematerassi (jos joku tietää vielä hienomman, saa kertoa!) ja hyvät bocadillokset ja munkit. Vuoristo ja laaksomaisemat olivat kohdillaan taas tälläkin reitillä, ja Teide ja Teneriffa näkyi kirkkaammin kuin koskaan -yleensä välissä on ollut enemmän tai vähemmän sumua, jos ei pilviä. Havainnoitiin laaksossa myös paljon ihan uusia ja ennen näkemättömiä kasveja, sopii toivoa että jonain päivänä saisin vielä nimetkin niille kaikille.

Viimeisenä päivänä ehdittiin vielä tehdä pieni kierros Saaren keskiosan Laurisilvametsässä -ikivihreä taikametsä linnunlauluineen on niin omansalainen, ettei sitä voi mitenkään jättää käymättä. Mielestäni metsän maisemat ovat hienoimmillaan GM-2-tien pohjoispuolella, missä matkalle tulee myös jyrkkää rinnemaisemaa ja pilkahduksia vuorista.

Illat vietettiin täällä kotikylällä, ja ohjelmaa kyllä tuntuu rannalla riittävän. Nyt joulun aikaan tosiaan täällä on ”kuninkaiden neitsyen” vaellukseen liittyen ohjelmaa joka päivä marraskuun lopusta tammikuun seitsemänteen asti -tämä souvi on sentään vain joka viides vuosi per kunta. Tämä on paikallisille hyvinkin tärkeä asia ja näkyy kaikkialla tosi isosti, joten jo paikalliskulttuuriin perehtymisen vuoksi on koitettu vähän näitä tapahtumia seurailla. Eipä sillä, täällä kirkon tapahtumissa ei juuri ole valittamista -ensin on näyttävä kulkue patsaankantajineen, rumpuineen, lauluineen ja tanssijoineen. Kulkueen perille päästyä on tarjoilua kaikille paikallaolijoille -suolaisia ja makeita paikallisherkkuja, vettä, limsaa ja viiniä. Patsaan päästyä rantaan asti oli paikalla illalla livebändi, tanssia ja aiemmin mainittujen herkkujen lisäksi myös sangriatarjoilu. Paikalla oli väkeä aikalailla, ja tunnelma hyvinkin rento ja iloinen -alla olevat kuvat ovat tästä tapahtumasta, valokellojen alla kappelissa on huilaamassa itse tuo neitsyt, jota tässä juhlitaan.

Näiden lisäksi on toki edelleen katusoittajia rannalla ja pari kertaa käytiin illalla kuuntelemassa livemusiikkia Gomera Loungessa -toisella kerralla ”maailmanmusiikkia” 20 valtavalla toinen toistaan erikoisempien soittimien valikoimalla ja toisella kerralla flamencoa täydellä tunteella ja meiningillä a la Latin Flamenco Project. Kaikkiin esityksiin on vapaa pääsy niin kaduilla kuin baarissakin, ja rahaa kerätään yleisöltä aina ”hattuun” esityksen aikana.

Uimassa käytiin viikon aikana tasan kerran koko porukalla. Päivät on edelleen olleet lämpimiä (23-26 astetta) mutta yöt ja aamut reilusti alle 20 asteisia. Merivesi on jäähtynyt hurjasti edellisestä uinnista (nyt se on ehkä vastaavaa kuin Suomen järvivesi kesällä..) ja aallot edelleen aika isoja. Uimassa käytiinkin nyt sataman rannassa, ainoassa täällä jossa on oikein aallonmurtaja. Rohkein meistä toki kävi ”omassa rannassakin” aaltojen seassa. Vielä ei ole hiekkarantaa näkynyt myrskyn vietyä hiekat rannasta, mutta sen verran olen saanut udeltua että näin käy joka vuosi ja hiekkaranta palaa kyllä, siihen voi mennä viikkoja tai kuukausia.

Huippu viikko, kiitos osallisille!