Lauantaina herättiin Ranskan Thionvillestä, ja ajettiin aamulenkin jälkeen Luxemburgiin. Mekin, niinkuin näköjään moni muukin, tähdättiin maahan tankki tyhjänä, ja tankattiin heti rajan jälkeen valtavalla huoltoasemalla tankki täyteen dieseliä hintaan 1,40e/l. Ranskassa hinta oli 1,65 ja Saksassa lähes 2e. Säästö kannatti, että raaskittiin syödä Luxemburgissa myöhemmin päivällä 😀
Koska aikaa oli taas rajallisesti, suunnitelmana oli tutustua vain Luxemburgin vanhaan kaupunkiin. Väkeä oli sen verran, että vanhana kaupungin lähellä oleviin parkkihalleihin sai jonottaa sisään, mutta sisään selvittiin kuitenkin. Uloskaan ei voinut autoa jättää, kun jätettiin Remu autoon huilaamaan. Vanha kaupunki, tai kortteli, itsessään ei ollut kummoinen jos vertaa muihin näkemiini vastaaviin. Ihmeteltiin kovasti miksi sitä niin on kehuttu: talot olivat aika pelkistettyjä ja samannäköisiä sekä -värisiä, ja kadut olivat turisteja lukuunottamatta tyhjiä ja hiljaisia. Korkeuserot kaupungin eri osien välillä olivat kyllä näyttävät, se lienee tuolla se isompi nähtävyys. Kierreltiin vanha kaupunki ja sen ympäristöä ja käytiin ökykalliilla hamppareilla kun ei muunlaisia tullut vastaan ja jatkettiin matkaa. Luxemburgin valtiossa ja tuossa kaupungissakin olisi ollut varmasti paljon muutakin nähtävää, mutta yösijojen ollessa niin hurjan kalliita ainakin nyt, eivät sopineet meidän reitille vaan lähdettiin kohti Saksaa ja Moselin laaksoa.
Koska myöskään Trierissä ei ollut järkevän hintaisia majapaikkoja meille tarjolla, jatkettiin siitä hiukan eteenpäin Fellin pikkukylään, joka osoittautuikin ihan nappivalinnaksi. Sievä pieni kylä jossa oli kivasti korkeuserojakin ja muutamakin ravintola kylän pienuudesta huolimatta. Meidän majatalo (nimetön majatalo keskellä kylää) oli tosi hyvä. Omakotitalon yläkerrassa oli muutama tilava ”hotellihuone” omilla kylppäreillä. Aamiaisen täällä hoiti Lidl, mutta muuten majatalossa oli tarjolla vähintään kaikki tarpeellinen.
Trier olisi varmasti ollut mielenkiintoinen paikka mutta se jäi nyt vaan pienen autolla kiertelyn kohteeksi, harmi kyllä.
Tänään olikin taas kunnon ajopäivä: Fellistä ihan Pohjois-Saksaan Owschlagiin 700km. Päätettiin ajaa nyt enimmäkseen motareita pitkin kun ei ole tietulleja, ja ajateltiin että nyt matka taittuu kivasti Saksan nopeilla motareilla…
Laitettiin naviin nopein reitti ja eikun matkaan.
Ohjasi sitten meidän pikkutielle joka meni kunnolla jokaisen kylän poikki ensimmäisen tunnin verran… opaste motarille oli kyllä joka risteyksessä. Kun vihdoin motarille olisi päästy, ilmoitti navi ruuhkasta ja ohjasi pikkutielle. Pikkutielläkin tosin oli tietyö ja ruuhka. Ekaa 130km matkaa ajettiin 2 tuntia, eikä paljon hymyilyttänyt tuo keskinopeus. Viimein päädyttiin motarille. Tuota ajettiinkin sitten loppumatka: välillä 130km/h (jolloin audit suhahtivat ohi kolmannella kaistalla), mutta ihan liian usein ja pitkään ruuhkassa 10-20km/h. Jos lähteissä aika-arvio matkalle oli 6,5h, niin yhdellä puolen tunnin tauolla ja parilla hyvin pikaisella matkaan meni 10h, vaikka koko ajan mentiin nopeinta reittiä ja mahdollisimman lujaa. Aikamoista.
Jos ranskassa luultiin huoltoasemia kalliiksi, niin eipä tiedetty Saksan hintoja. Jos automaatin kahvikupista maksaa 5e, olisi sen jo syytä olla hyvää (ei ollut). Lisäksi asemilla etenkin pahimpien ruuhkien jälkeen oli ihan järjetön ihmismäärä. Ensimmäisellä oli vessajono sitä luokkaa että menin puskapissalle läheiseen metsään, ja viimeisellä oli aikalailla kaikki ruoka loppu -saatiin sentään ranskalaiset mukaan heti puolen tunnin odottelun jälkeen.
Jos aamulla Saksa vaikuttikin tosi hienolle, muuttui mielipide aikalailla päivän aikana. Koitan muistuttaa itseäni että nähtiin vain motaria ja sen varren palveluja, mutta niissä ei kyllä ollut kehumista, parhaalla tahdollakaan.
Päästiin kuitenkin perille Holsteiniin pienen Owschlagin (en takaa konsonanttien järjestystä 🙂 ) kylän laidalle, josta keskeltä ei mitään löytyi oikein pätevän oloinen Seeblick Hotel, kylmät ranskalaiset ja ansaittu kelpo Holsten-olut maistuivat täällä oikein hyvin.
Huomenna Tanskan kalliiden siltojen kautta Ruotsiin, ihan kohta ollaan jo Suomessa!
Luxemburgissa en ole käynytkään. Kiinnostaisi kuitenkin, erityisesti kaupungin tunnelit olisi mukava päästä näkemään, samoin Bourscheidin linna. Olipa teillä huonoa tuuria noiden motarien kanssa, niinä muutamana kertana kun itse olen Saksassa ajanut, niin ei ole ollut ruuhkista tietoakaan.
No hyvä tietää jos ei ole aina tuollaista, nyt kun takkusi koko matkan enemmän tai vähemmän. Alkoi jo huolestuttaa meidän elokuulle suunnitellut pitkät ajomatkat.