Maailmantuskaa

Pieni maailmantuskan purkaus on nyt kirjoitettava tänne blogiinkin, vaikka olen vähän koittanut pysyä erossa aiheesta.

Niin vahvasti tuntuu välillä sille kuin elettäisiin keskellä tieteiselokuvaa. Ei niinkään täällä Gomeralla vaan enemmänkin uutisia lukiessa. Joku viisas on sanonut ”Älä murehdi asioita joihin et voi vaikuttaa”. Tuota noudattaakseni, kun on tuntunut omasta takaakin olevan kaikenlaista ylimääräistä stressiä ihan tarpeeksi, vähensin tänne muuton myötä viime syksynä uutisten seuraamista ihan minimiin.

Edelleen seuraan enimmäkseen oman saaren ja sen lähiseudun uutisia, niitä tosin hyvinkin ahkerasti, ja vältän lukemasta esimerkiksi jatkuvia sotauutisia ynnämuita muun maailman isompia katastrofeja tuolla ”älä murehdi asioita joihin et voi vaikuttaa”-ajatuksella. En usko että niiden seuraamisella mitään hyvää voisin saada aikaiseksi tai että siitä voisi olla mitään hyötyä. Mieluummin pysyn kartalla siitä mitä täällä lähiympäristössä tapahtuu, ja mietin miten itse voin omalta osaltani vaikuttaa asiaan. Lähinnä nyt on menty oman kulutuksen minimoimisella ja haaveilulla siitä että päästään osallistumaan lähiympäristön siistinä pitämiseen enemmänkin. Pieniä asioita, muttei nyt pysty enempään.

Kuitenkin maailman tapahtumat tavoittavat tämänkin kuplan aika-ajoin. Minkäänlaisia sotauutisia en aio sen enempää kommentoida, kuin että ihmisen julmuus ja järjettömyys on jotain ihan käsittämätöntä. Se saa pysyä kuplani ulkopuolella niin hyvin kuin mahdollista. Lisäksi meitä on täällä maapallolla vaan niin paljon liikaa, ettei sillekään taida enää kukaan mahtaa mitään. Ihan käsittämätön asia on myös se, miten kaikessa uutisoinnissa aina tärkeimpänä asiana tulee raha. Aika isolle osalle ihmisiä tärkeää on se miten saisi mahdollisimman paljon rahaa ja miten taataan tuo käsittämätön jatkuva talouskasvu. Kun seuraa uutisia edes sen mitä väkisin eteen tulee, on maailma kyllä aika kuralla. Kaikenlaiset ääri-ilmiöt lisääntyvät niin hurjalla tahdilla että se taitaa jo olla uusi normaali. Tulipaloja, ennätyshelteitä, ennätysmyrskyjä ja -tulvia, koko alan jossakin, puhumattakaan lisääntyvästä kuivuudesta ja vesipulasta jo aika isossa osassa maailmaa.

Näihin ääri-ilmiöihin luulin törmänneeni jo kotisuomessa talliyrittäjänä, kun ei useampana viime kesänä enää saatukaan vettä niin että hevosten laitumet olisivat kasvaneet, ja säät olivat muutenkin ihan mitä sattuu. Euroopan läpi ajaessa tuli kuitenkin ihan eri perspektiivi tähänkin asiaan, kun on omin silmin nähnyt tuota kasvavaa kuivuutta ja saanut tuntea nahoissaan edes hetkellisesti näitä oikeasti kuumia kelejäkin. Väkisinkin siinä tulee mietittyä ihmisiä ja eläimiä joiden elinolot käyvät vuosi vuodelta haastavammaksi, hurjalla vauhdilla.

Kuumuuden ja kuivuuden seurauksena on tietenkin lisääntyneet ja pahentuneet maastopalot, ja nyt sellainen on riehunut naapurisaarella Teneriffalla jo viikon. Tuli on vallannut nyt noin 15 000 hehtaaria metsäistä vuoristoa ja paloalue on ympärysmitaltaan n. 90km. Evakuoituna on ollut pahimmillaan n. 12000 ihmistä joista suurin osa on nyt pikkuhiljaa päässyt palaamaan koteihinsa. Eilen ja tänään on vihdoin uutisoitu että jos kelit pysyvät suotuisina, saatetaan olla yli pahimmasta; paloalue laajenee yhä mutta hitaammin. Paloa torjumassa on aika joukko sankareita sekä lentokalustoa (moneen paikkaan paloalueella ei muulla pääse), eikä palo ole päässyt toistaiseksi leviämään yhteenkään asuinrakennukseen.

Arvokasta vanhaa metsää ja kansallispuistoa palaa paljon ja sen mukana kasvi- ja eläinlajeja jotka ovat jo valmiiksi olleet uhanalaisia. Männyt sen sijaan kuulemma eivät tuleen kuole vaan kasvattavat mustiin runkoihin uudet oksat hyvinkin pian. Toivotaan että säät eivät hankaloittaisi hommaa enempää, eikä koteja tai ihmishenkiä menetettäisi palossa.

Eilen käytiin Teneriffalla ajaen etelän Los Christianoksen satamasta pohjoisen lentokentälle Santa Cruziin ja takaisin. Turistille saarella palo ei juuri näy; saaren eteläosan rantakaupungeissa havaitsee korkeintaan miedon savun hajun jos sitäkään, ja pohjoisen Santa Cruziin ajaessa palo näkyi vain Guimarin kohdalla vuoristossa rannikon moottoritielle asti. Sammutuskoneita sen sijaan näkyi ilmassa paljon. En ole edes tiennyt että metsäpaloja varten on suunniteltu koneita jotka pystyvät suoraan vauhdissa kaappaamaan vettä merestä kyytiin. (4K Hidroaviones luchando contra el fuego en Tenerife. 43 Grupo del Ejército del Aire Canadair CL-415 – YouTube)

Palo on kuulemma pystytty todistamaan tahallaan sytytetyksi, tästä ei ole vielä kerrottu enempää. Jotenkin tahallisuutta enemmän haluaisin uskoa ajattelemattomuuteen tai edes jonkinsortin tyhmyyteen, mutta jos näin, ei käy kateeksi sitäkään henkilöä/henkilöitä joka tämän takana on.

Toivotaan että palo saadaan hallintaan, eikä vastaavia tulisi enempää tänne eikä muualle. Gomeralla edellinen iso metsäpalo oli vuonna 2012, jolloin paloi yli 10% saaren pinta-alasta ja paloa sammutettiin lähes 3 kuukautta (!). Silloinkaan ei ihmishenkiä menetetty, mutta paljon muuta arvokasta kylläkin.

Pahoittelen maailmantuskan purkausta. Tämän tilityksen jälkeen koitan tehdä jonkinsortin yhteenvedon meidän ajomatkasta Suomesta Espanjaan, se kun on vielä tekemättä. Siinä olikin meidän isommat saastuttamiset taas vähäksi aikaa, nyt koitetaan taas olla ihmisiksi ja katsella kauniita maisemia täällä omassa kuplassa, vaikka sitä aika paljon tuntuu ulkomaailma taas tökkivänkin.

Saiskohan sitä vielä joskus elää semmoisessa kuplassa jonne pääsisi vain tosi vähän kivoja ihmisiä eikä lainkaan uutisia maailman pahuudesta?