Ajopäivä 2: Pyreneiden vuoriston yli Ranskaan

Reissun ehdottomasti hienoin päivä.

Lähdettiin heti aamupalan jälkeen Siguenzasta pohjoiseen kohti Pyreneiden vuoristoa. Nopeampikin reitti olisi löytynyt mutta jos matkalla on vuoria, onhan ne nähtävä. Hiukan miettimistä tuli kun laitoin Autolla Euroopassa-ryhmään kyselyä kumpi valituista reiteistä vuoriston yli on hienompi, sain varoituksia etteivät olisi auki tai kesärenkailla ajettavissa. Hetki asiaa mietittiin ja tutkittiin säähavaintoasemia weathercloudista. Kun kaikki havainnot keskellä päivää olivat yli 10 astetta, päätettiin jatkaa matkaa. Aamuvarhaisella tilanne voisi toki olla eri. Nyt sää oli ihan ok, huolimatta siitä että osa vuorista peittyi pilviin ja Ranskan puolella sade hidasti vauhtia.

Ajettiin Jacan kaupungin ohi Canfrancin asemalle. Asema on 1900-luvun alussa rakennettu hulppea Espanjan ja Ranskan yhteinen hanke. Asema on ollut Euroopan toiseksi suurin, itse rakennus on 240m pitkä. Se rakennettiin aikoinaan rajalle suurin suunnitelmin, mutta Espanjan ja Ranskan eri raideleveys aiheutti matkustajille junanvaihtoja ja aiheutti sittemmin aseman autioitumisen 70-luvulla. Rakennus sai rapistua siitä useamman vuosikymmenen ajan, kunnes se kunnostettiin hulppeaksi luksushotelliksi, A Royal Hideaway Hotel lukee nykyään pääoven päällä.

Asemalle asti tie oli maisemiltaan sijaintiinsa nähden vähän vaisu. Aseman jälkeen olisi jatkunut Ranskaan 8km tunneli, mutta ehdottomasti parempi reitti on kiertotie tunnelin ohi. Heti aseman jälkeen maisemat olivat tosi hienot, ja vuorten lumihuiput ihan vieressä. Valokuviin maiseman hienous välittyi huonosti kun lumihuiput jäivät aikalailla pilvien sekaan. Myös Ranskan puolella tunnelin jälkeen maisema on vielä tosi hienoa vihreää vuoristoa.

Täälläpäin aurauskepit olivat parimetrisiä…

Ajettiin keskelle ei mitään Monguilhemiin, kylä on ihan mini mutta siellä oli mielenkiintoisempi majoitus kuin tarjolla olleet ketjuhalpahotellit. Maison d’Hotes Le Chai d’Armagnac (vitsin ranskan kieli) oli hieno! Iso rakennus 1700-luvulta ja erittäin hienoksi laitettu. Tervetulotoivotus, sisustus ja palvelu 10+, mutta ikävän sateisen kelin satuttua kohdalle vanha kivirakennus oli kylmä ja kostea, ja ilma hienossa huoneessa aikas homeenhajuinen. Toiveet nukkumisesta karisivat ilmaston ohella mystiseen paukkeeseen joka kuului ulkoa jostain kaukaa, ja jota Remu pelkäsi niin paljon että sen sydämenlyönnit kuuli ajoittain selvästi metrin päähän. Koira eikä sikäli kukaan muukaan nukkunut yöllä, ja oli sitten harvinaisen pitkä yö. Aamiainen kuitenkin oli aamulla niin hulppea ja hienoissa olosuhteissa (meille kahdelle oli reilu 10m pitkä pöytä katettu 🙂 ) että yö hiukan unohtui.

Aamupalan jälkeen auton nokka taas kohti pohjoista, edessä 600km Briareen.

Published by Sanna

Syksyllä -22 jätin unelmieni hevostallin ja kodin Pirkkalaan, ja lähdin mieheni ja koirani kanssa kohti La Gomeran saarta. Tänne koitamme nyt rakentaa kokonaan uutta elämää.

2 comments on “Ajopäivä 2: Pyreneiden vuoriston yli Ranskaan”

  1. Kyllähän Pyreneet upeilta näyttävät. En oikein tiedä, miksi emme ole vielä käyneet siellä. Jostain syystä suuresta osasta muita vuoristoja on juttuja ja tietoa enemmän saatavilla – tai sellaista on ainakin osunut silmiin.

Vastaa