Saatiin hetken rauha calimalta, ja nyt on ollut kirkas ja hyvä sää. Kuivuus tosin jatkuu yhä, mutta nyt sääennusteet antavat edes toivoa mahdollisista sateista.
Täällä alkoivat jokakeväiset Karnevaalit maanantaina. Maanantaina oli lasten pukukilpailut, tiistaina ”aikuisten ilta”, jossa soitti muutama Gomeralainen artisti /yhtye, joita kävin hetken kuuntelemassakin. Karnevaalitunnelma oli kyllä taas huippu telttoineen, kojuineen ja paikallisine musiikkeineen. Torstaina oli perinteinen ”drag”-pukukilpailu. Tänään perjantaina on välipäivä, ja huomenna sitten karnevaalien pääpäivä: kulkue pukuineen , tanssijoineen ja rumpuineen kulkee läpi kaupungin, ja illalla (ts aamuun asti..) on sataman karnevaaliteltassa perinteiset bilebändit soittamassa. Lauantaina mennään ainakin seuraamaan kulkuetta, ja varmaan hetkeksi myös sataman kekkereihin.
Nyt kun omat flunssat ovat historiaa ja Caliman puolestakin olisi ollut vihdoin kunnon vaelluskelit, teloi Remu tassunsa ja ontui sitä yli viikon. Eilen se liikkui vihdoin ihan normaalisti koko ajan, joten ajattelin tänään lähteä sen kanssa metsään lenkille. Ajatuksena oli vajaan parin tunnin lenkki suht tasamaastossa hyviä polkuja pitkin jotta tassu ei suutu -suuntasimme Las Hayasin kylään, josta pääsisi metsään hiukan eri reittiä kuin aiemmin on käyty.
Auto parkkiin ja polun alkua etsimään tien varresta -löytyihän se, vaikka olikin yllättävän pieni ja kapea. Eikun polulle, joka jatkui metsään yhtä pienenä mutta oli kuitenkin olemassa. Käytän komoot-sovellusta lenkkien suunnitteluun, se kun tietää yleensä kaikki polut. Ennenkin on havaittu että kun katkoviiva tarkoittaa ns. virallista polkua, yhtenäisellä viivalla merkittyjä ei välttämättä olekaan olemassa. Loogista, eikö? Tämä polun alku oli taas merkitty yhtenäisellä viivalla, mutta se sopi meidän reittiin hyvin. Täällä on todellakin opittu, että polkuja seurataaan, aina. Yleensä jos et seuraa, päädyt joko sellaiseen ryteikköön josta ei pääse läpi, tai sellaiseen rinteeseen ettei naurata. Metsässä pääsee paikoin kulkemaan ihan hyvin ilman polkuakin, muttei se tietenkään ole suositeltavaa kansallispuiston alueella, jota nytkin lähestyimme. Polku kulki ensin komootin kartalle piirretyn polun vieressä, mutta ajautui pikkuhiljaa siitä kauemmas. Hetken päästä ei polkua enää ollut, ja oltiin umpimetsässä… tässä vaiheessa meidän ja kartan polun välissä oli sen verran jyrkkää rinnettä, että jatkoin siihen suuntaan mihin hyvin pääsi, eli ylöspäin 😀 Ylös on aina helpompi mennä kuin alas.
Tällä systeemillä päädyttiin ihan hienon harjanteen päälle, ja vaikka koko ajan yritin kaartaa kohti polkua, maasto oli eri mieltä. Harjanteelta vaan ei mennyt yhtään polkua minnekään, joten oli vaan arvottava mistä kohtaa koitetaan onneamme. Tällä kertaa onnistui yllättävän hyvin, päästiin rinnettä alas kohdasta joka ei ollut liian jyrkkä -hyvä niin, sillä jalan alla ei ollut mitään pitävää 🙂 ja lopulta päädyttiin sille alkuperäiselle polulle. Alunperin ajattelemani lenkki jäi nyt kivasti seuraavalle kerralle, sen verran tuolla maastossa taistellessa meni aikaa, ja lähdettiin polkua takaisinpäin. Onneksi koiran tassu ei näytä ottaneen itseensä, vaikkei maasto ollut ihan suunnitellun lainen. Ihan hyvä lenkki jälkikäteen ajateltuna, eikä ollut ruuhkaa…
Nyt kohti rantaa, uintikelit jäivät tuuli- ja rannikkoilmiövaroituksen jalkoihin, mutta aaltoja voisi käydä ihastelemassa ennen perjantain perinteistä kissojenruokintailtaa.
Täällä on ollut rannassa taas vaaratilanteita yhdistelmästä aallot/virtaukset ja turistit. Ongelmana on, että kukaan ei kerro rantalomalle tuleville turisteille että tuo uimaranta voi olla vaarallinen talvella, eikä sitä osaa itse arvioida jos ei aiheesta mitään tiedä. Täällä ei myöskään ole uimavahteja eikä varoituslippuja talvella, koska talvi ei ole täällä ”virallista” uimakautta. Talvella ei olisi mitään asiaa Atlanttiin jos aallot ovat suuria, eikä nousuveden aikaan tai varsinkaan heti sen jälkeen. Tällöin voi rannassa olla virtauksia jotka vievät uimarin kauemmas merelle mukanaan. Joskus ne näkyvät selvästi mutta eivät aina, ja joka talvi Kanariallakin hukkuu ihmisiä tämän seurauksena (tosin, suurin osa hukkuneista hukkuu valvotuilla rannoilla mennessään uimaan kielloista huolimatta…). Vinkkinä: Jos menet uimaan valvotulle rannalle, älä mene punaisten lippujen aikana, ja ole varovainen myös keltaisen lipun aikana. Jos menet valvomattomalle rannalle mereen uimaan, ota selvää asiasta. Älä mene jos aallot ovat isoja, tai vesi juuri kovin korkealla. Jos virta koittaa viedä kauemmas rannasta, älä ui itseäsi väsyksiin vastavirtaan, vaan poistu sivulle ja etsi kohta mistä pääsee rantaan. Täällä on ollut viime päivinä muutamakin vaaratilanne virtausten kanssa, mutta onneksi tyypit on saatu pelastettua. Muistetaan kunnioittaa talvista Atlanttia ja toivotaan että joskus vielä joku alkaisi jakaa aiheesta tietoa myös rantakohteissa vieraileville turisteille…
Nuo ovat hyviä neuvoja uimiseen liittyen. Itse olen varsin hyvä uimaan, ja uinut monissa paikoissa, niin tiedän hyvin, miten petollisia virtaukset voivat olla. Toivottavasti ihmiset osaavat olla varovaisia.